Kirje 1920-2-3, Nivala

Rakkaimpani! ”Niin siinä meijerikokouksessa kävi, että tullaan maksamaan 40 p kaukalaisille. Täällä käy semmoinen tuuli, että likimmät eroaa. Saa nähdä mihin kaikki kehittyy.Kävimme Kalervon kanssa lääkärin luona tänään, sillä Kalervossa on aina se yskä. Lääkäri sanoi, että Kalervo on heikko, pitää ruveta syömään hyvästi, että vahvistuu. Puhuin vähän myös itsestäni, sillä olen ollut kipeä pari viikkoa ja alkoikin kipu tulla niin kovaksi, että piti yöllä nousta panemaan käärettä eikä saanut nukkua. Kaikki vaan johtuu vatsahaavasta, ei se sen vaarallisempaa ollutkaan. Koetan ruveta syömään valikoiden ja olla laiskana, että menisi taas kaikki ohi.
Tänä aamuna oli Eemeli Hietala lähtenyt pois. Hän oli syömässä, pannut hevosenkin aisoihin niin kuin ennenkin, vaan sitten oli tullut Aakun kanssa riitaa sinun turkkisi päältä, jota lupasit Aakun pitää, vaan sen on tahtonut Eemeli aina viedä ja nyt tahtoi Aaku ottaa sen itselleen. Kun miehet tulivat karilta, kertoivat tämän. Käskin työnjohtajan hakea poliisin ja mennä hakemaan Eemeli pois. He eivät ole vielä tulleet, vaikka kello on 6. Tytöt kertoivat, että hän olisi lähtenyt kohta kuin Wäinökin, vaan pelkäsi, kun uhattiin poliisilla haettaa takaisin. Rahaa hän ei ole ottanut kuin silloin Wäinön kanssa. Nämä ovat niin ikäviä selkkauksia. En osaa ollenkaan arvata, mitä sanon Eemelille, kun hän tulee. Työnjohtaja sanoi, ettei kannata surra, sitä ei tahtonut saada aamulla talliin ja Iisakki sanoi, että se oli vastahakoinen mies. Kyllä se puinti on ikävä kohta. Tänne ovat tilanneet uuden dynamon, sillä luulevat, ettei tämä dynamo jaksa vetää sitä ryskyä.
En ole nähnyt Juho-veljeäni, että olisin kysynyt sopiiko meidän odottaa sitä heidän hommaansa. Meillä onkin jo eläinten jauhot kaikki. On käytetty niitä ohria Muhjalan aitasta, jotka puidessa kastuivat. Ja sitten tuotiin Mehtälästä kauroja, jotka olit luvannut niiden sekaan käytettäväksi.
Nyt tuli Eemeli poliisin ja Toivosen saattamana. Puhuttelin häntä ja kyselin, mikä oli syynä, että tämmöistä lurjuksen työtä hän meinasi tehdä. Hän sanoi ei syyttävänsä taloa, vaan toisia palvelijoita. Me puhelimme paljon. Kerron sitten, kun tulet kotiin. Toivonen sanoi, ettei pidetä väkisten ja sitä mieltä olen minäkin. Näin me täällä rohjaamme, mutta minulla ei ole paha olla, kun on näin osaaottava toveri. Ja aina hän koettaa sovittaa lempeästi, vaikka on mies. Se on niin somas.
Täällä on pistetty Hirvensalon apteekki kiinni ja uusi apteekkari ei ole vielä tullut. Lääkkeet pitää tuottaa Ylivieskasta. Joudutan nukkumaan. Jumala suojatkoon Sinua, että terveenä kävisit odottavien omiesi luo. Nyt on suvi ja hyvä keli. Odotan Pirttiperän Heinoa ja Ruosteperän Feeliä Oulusta, sillä he menivät sunnuntaiaamuna sinne ollakseen siellä Oulun vapautuksen muistopäivänä. Tervehdys lämpöinen kaipaavalta omaltasi”