Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi, joka tuki ja rohkaisi. Olen toki ollut väsynyt ja kun en ole tohtinut sinua kotiin käymään kuin vasta pääsiäisen aikaan, niin on ajatus tuntunut vaikealta sinne asti siirtää. On niin monta asiaa järjestettävää, niin monta ohjausta annettavaa, että taas pääsisimme mennä huristamaan. Kun tuo sähkö ei toimi ollenkaan ja me emme saa puiduksi eloja ja joka päivä odotamme voiman tuloa. Niitä hirsien hakkaajia ei saatu sieltä, mistä sinä ehdotit, sillä kaikki irtonaiset miehet ovat tukinajossa. Iisakki oli käynyt pyytämässä Antti Ainasojaa ja hän oli luvannut, jos maksetaan 1:75 mk/p. Se on paljon, vaan Toivonen sanoi, että siellä on niin paljon lunta, että on paha kulkea. Täytyyhän minun tähän tyytyä.Kalervo on ylhäällä eikä sano olevansa mistään kipeä vaan kyllä hän on säälittävä. Koetan aina laittaa heti mitä hän pyytään syötäväkseen. Taas minua väsyttää, sillä kello on 11. Luin lapsille satuja ja Maikki ja Hanna-sisko olivat lähteneet iltakävelylle ja pistäytyivät tännekin katsomaan. Pistäydyn nukkumaan rukoillen, että Jumala suojaisi sinua kaikessa.
Aamulla. Kaikin voimme hyvin. Näin pahaa unta, etkö voisi pistäytyä kotona. En sentään pakota.”