Rakkaimpani! ”Syntymäpäivänäni sain kirjeesi, josta kiitän. Tämä on minulle monessa suhteessa merkkipäivä. Mm. 25 vuotta sitten muutimme Nivalaan. Ne ovat olleet vaiherikkaita vuosia. Mielelläni katson kumminkin taakseni. Paljon on ollut työtä ja vaivaa, mutta myöskin tuloksia siitä työstä. Näyttää siltä, että tämäkin syntymäpäiväni tulee merkkipäiväksi minulle. Kukaan ei tiedä, että on syntymäpäiväni, vaikka käyvät kauppaa persoonastani. Täällä on nimittäin paljon pohjalaisia ja ne menevät lähetystönä pyytämään Oulunläänin maaherran erottamista ja minua hänen tilalleen. Kaikkien puolueiden edustajat eduskunnasta liittyvät myös tähän pyyntöön. Itse olen ajatellut ottaa tämän toimen vastaan, koska pääsisin lähemmäksi teitä. Mutta nyt ratkaisun hetkellä asetan syntymäpäivänäni vakavia kysymyksiä eteeni. Minäkö ylimmäksi hallinnolliseksi päälliköksi lääniimme, jossa sosialismi on tällä hetkellä punaisempaa kuin muualla? Minäkö poliisi-ja sensuuripäälliköksi, joka jätin verrattain mukavan maatalousministerin viran? Näitä monia muita kysymyksiä teen itselleni. Antakoon Jumala minulle ymmärrystä ja voimaa raskaissa tehtävissäni. Tässä kuussa tietysti ratkaistaan tämä asia ja jos siihen tulen niin astun heti virkaan ja eroan eduskunnasta. Täten saan jo kuukauden olla lasten kanssa ja telefoonilla voimme puhua joka päivä ja pyhän aikana voin pistäytyä kotona ja keskellä kesää voin ottaa kuukauden virkalomaa. Tämäkö olisi siis toimintani päämäärä astua puhdistamaan rappeutunut Oulunläänin maaherran virasto. Luulen pelolla ajattelevan tuloani. Yksi virkamies on siellä, jonka tiedän toivovan tuota. Lääniläisten uskon ottavan sen tyydytyksellä vastaan. Mutta sittenkin on asialla kovin monta puolta.Suhteeni ryhmään on parantunut huomattavasti. Kun pääministeri pyysi minua rauhanneuvotteluihin Wenäjän kanssa, niin tuntui melkein imartelulta, kun kaikki yksimielisesti kehottivat minua ottamaan toimen vastaan ja entiset vastustajanikin valittivat jyrkkyyttäni. Teidän tähden en sinne lähde. Ketään muuta ei ryhmä yksimielisesti kannata.
Relander on nimitetty Wiipurin läänin maaherraksi, mutta hän ei aio erota eduskunnasta. Tämä on minusta heikkoutta. Minä teen siinäkin reippaasti toisin ja uskon yleisön katsovan sitä kunnioituksella. Lopetan tämän kirjeen myöhemmin kuultuani lähetystön käynnin tulokset. – Lähetystö palasi. Ministeri oli puolustellut N. ja vaatinut ja vaatinut asiallisia syitä vaatimuksen tueksi. Minua oli sanonut jo varemmin ajatelleen Kuopion läänin maaherraksi. Tästä en ole mitään tiennyt. Tuntuu siltä kuin asia viipyisi. Toukokuun alussa tulen kotiin, sillä en ota vastaa toimia, jotka sitovat tänne.
Seulota ne heinänsiemenet heti toisiin laareihin ja paneta säkkeihin. Lähetän pian luettelon mihin ne on lähetettävä. Myllyn lavalta pitää ne kaurat tuoda heti siihen laariin, sillä on liian huolimatonta pitää niitä levällään, kun käy ihmisiä myllyssä. Tietysti on niitä käytetty myös itselle. Lähden tänään puhumaan Huittisiin lähelle Poria. Maanantaiaamuna palaan töihin. Tietysti harmittaa minua tämä lupaus. Kirjoitan taas maanantaina. Kyöstisi ”