Rakkaimpani! ”Täällä tulee kesä. Leivoset ovat melkein päiväkaudet äänessä. Sanotaan, että lehmä ei kuole leivon kieleen ja niin mekin tuumasimme lähteä viemään karjaa Mehtälään. Wiemme vain nuorta karjaa ja joku lypsävä, jolla vähän maitoa. Koetamme saada sinne 18. Maijalle kaveriksi olemme pyytäneet Rinteen Emmaa. Hän kyllä voi karjan hoitaa Maijan kanssa. Ja olemmehan tietoisia, etteivät ne kovin varkaita ole.Koetan tiedustaa jostakin suutarin, sillä liian paljoksi tulee kylässä teettää, kun yhdestä saapasparista pitää maksaa tekopalkkaa 25 markkaa. Seppäkin meille tulee huomenaamulla. Saa nähdä muistammeko kaikki korjauttaa tai saammeko pitää häntä niin kauan, että kaikki peltovärkit ja viikatteet tulevat kuntoon. Se poikain puvun teettäminen on minulla vielä sulattamatta ja tuskin osaan sitä ymmärtää koskaan. Lyyli on nyt meillä. Hän on hiljainen ja ahkera tyttö, en ole nähnyt vähintäkään vilppiä. Näin kumman ilmiön, kun heti Lyylin tultua katosi yksi hopealusikka ja me haimme sitä ja sitten huomasinkin sen omilla jäljillä ja Lyyli oli siinä paikalla ja kun hän sen näki, niin hän itki, säikähdin, sillä en ollut tottunut semmoista näkemään. Uskon, että luuli häntä epäilevän, sillä hän on kuullut kuinka kaikkialla on kuiskittu hänen varkaudestaan ja nyt on niin arka. Kumminkin kaiken varalta pidän ovet lukossa, kun poistun kauemmas huoneesta. Kunpa hän pääsisi tästä viasta, niin ahkera tyttö. Katri itkee hampaansa tähden. Kenties kaikki johtuu väsymyksestä. Hyvää yötä. Jumala kanssasi kaikessa. omasi”