Kirje 1920-5-31, Nivala

Rakkaimpani! Kalervo pääsi kouluun. Pyrkijöitä oli 63 ja ottivat 37. Kyllä Tolonen oli iloinen Kalervon päästyä ja tietysti me olemme kaikin iloisia. Toloselle se oli sydämen asia. No niin Weikko sai ehdot aritmetiikassa. Saa nähdä meneekö meiltä 4 vielä syksyllä kouluun, Wieno pitää niin paljon Weikosta ja hänen kehittymisestään luonteeseen nähden. Aino näyttää mukavalta tytöltä ja meille sopivalta. Siis kaikin puolin sopusointu vallitsee kodissamme tällä kertaa.Ohra on vielä kesken kylvämisen. Kyllä minulla on kiire siinä suhteessa. Niissä Korpihaan ojissa on niin paljon vettä ja vielä ne leveät pyörtänöt kuokittavat, joista tulee niin suuria mättäitä kuokkien ja karhin muokattavaksi. Olen kaikki tytöt sinne laittanut aina kun ovat navetasta päässet ja lehmät saatu ulos. Huilu ja Riemu varsoineen laitettiin aittojen vainioon. Siis kaikki eläimet ovat nyt ulkona paitsi sikaparat ovat vielä navetassa, kun ei ole joutanut sitä aituusta laittamaan, sillä täytyyhän toki kylvö saada tehdyksi joutuin. Iida menee Mehtälään tiistaiaamuna ja Emma saa lähteä pois ja Maija pääsee pois, sillä Wieno ja Aino joutuvat sinne heti kun se kamarin lattia kuivaa. Ei sitä Mehtälän ohraakaan vielä saatu kylvetyksi, sillä Ransu on tehnyt oman kylvönsä ja pojat ovat joutuneet hitaasti.
Nyt satelee hiljaisesti ja tuntuu niin kummalta rauhalta, kun kaikki on kotona paitsi isä, jonka sydämen kammio on vain kaipuulla ja kaiholla täytetty. Taas sain minä Koutoselta kirjeen, vaan en semmoista kuin viime kerralla, vaan se oli pyyntö kokoukseensa, jossa suunnitellaan suojeluskunnan juhlia, vaan en mennyt.
Kiitos isä niistä syntymäpäivälahjoista. Ne olivat suurenmoiset ja odottamattomat. En Kyösti ole suurenmoinen, vaan sinä asemallasi vedät suurenmoisuutta kotiimme, joten täytyy hiukan mennä mukana. Sitten sinun pukusi. Oletko teettänyt frakin? Nyt minusta tuntuu, ole oma itsesi. Se on luonteesi omaista, vaikka enhän kumminkaan sekaannu siihen. Itsehän osaat tehdä niin kuin paras on. Täytyy kiirehtiä postiin Täytyi viimes kirjoittaa kortti, kun paperi oli niin lopussa, etten löytänyt mistään. Sitä Pikkaraisen maantien tekoa taas karhottiin. Lämpöinen tervehdys omiltasi ”