Kirje 1921-10-10, Nivala

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Nikkari tuli vaan kuivausriihen tavaroita Kurikasta ei tullut, joten tehdään nyt Muhjalan verannan ikkunat. Muurari tuli myöskin ja aikoi valmistaa sen muurin. Nikkari sanoi, että kun täällä on niin paljon työtä niin hän kutsuu poikansakin tänne toverikseen höyläämään.Renkejä en ole saanut tietoon yhtään ainoata, vaan kaikkialta kuuluu, ettei kukaan aio ryhtyä rengiksi. Kysyin sitä Kaisan Mattia (joka lähti pois Alamaalta) kun hän tuli tiellä vastaan, vaan ei hänkään tiennyt sanoa. Pyysin häntä meille tulemaan, vaan ei hän tullut. Kyllä se tuntuu taas kummalta miten elämämme järjestyy ensi vuodeksi. Toisinaan tuntuu, että väsyy ja hermostuu aivan kokonaan, vaan kun muistaa, että johto on ylhäällä ja kaikki käypi Korkeimman tahdosta, niin on paljon helpompi olla, kun vain jaksaisi täyttää velvollisuutensa.
Turnes on otettu ja laitettu talveksi, vaan perunaa on vielä, sillä tänäänkin sade pakotti lopettamaan aikaisemmin. Täällä on tulva, sillä meidänkin saunan nurkkia jokivesi hiipoo. Ei pystytä auraamaa, sillä maa ei kanna hevosia. Nytkin maanantai-iltana kymmentä käydessä, kun tätä kirjoitan, sataa ja vihmoo ja lunta sittenkin näkyy aitojen vierissä ja muissa kinospaikoissa. Maantielläkin on paksusti vielä. Kuulehan, kun minulta käytiin kysymässä, mitä maksaa karia kuutio, jonka lupasit maantien korjaajille. Setä Jaakko ei ole tullut, vaikka oli luvannut. Hyvää yötä. Menen nukkumaan Katrin viereen, vaan ensin pyydän taivaan isän suojelusta omilleni ja kaikille.
Tiistaiaamu. Sain kirjeesi. Kiitos siitä. Taas on satanut koko yön siis mennään riiheen. Nyt tuli ilmoitus, että hevosharava on asemalla. Kurikasta tuli ilmoitus, että ne laudat lähetetään, joten saisimme sen kuivausriihen kerralla valmiiksi, vaan sanottiin myrskyn vuoksi senkin lähetyksen hidastuneen.
Ei mitenkään tahdo pysyä mielenrauha. Mutta otan Millerin ja syvennyn siihen niin rauha palaa. Jumala suokoon sinun jaksavan siellä, sillä taas on elämän vastamäki noustavana, vaan kun otamme askeleen kerralla niin tiemme on helpompi. Kaivaten omasi”