Kirje 1921-10-13, Nivala

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Sen kuivausriihen valmistus ei tahdo luistaa, sillä lautoja ei saada Jyrkän kuivausmullyltäkään, kun täällä niin paljon rakennetaan. Nikkarit höyläävät ikkunoita ja sitten ovet vinttikamariin ja asettavat vuorilaudat. Näistä nikkareista minä tykkään, kyllä ovat erilaiset kuin muurari raukka oli. Nyt tänä torstaina hän sai vihdoin tehdyksi muurit ja hän peri muurauksesta 750 mk.Olen niin iloinen, kun se aika on sivu. Nyt on peruna otettu kaikki, vaan kyntämään ei pääse, kun vesi seisoo pellolla. Turnes on myös otettu ja listitty, vaan ei aivan kaikki peitetty. Lanttu on kellarissa. Tänään menivät Kivipelto ja Niilo Joelle auraamaan, vaan märkää se oli vielä ollut. Kuitenkin niin, ettei hevoset uppoa. Kivipelto tuumasi, että jos ei vain sada niin huomenna on paljon parempi. Huomenaamuna mennään riiheen, sillä niitä heinänsiemenriihiä on vielä kaksi puimatta. Ne saammekin tällä viikolla.
Emme saaneet vielä sitä karjua menemään. Sanoivat, että on niin paljon sikoja tuotuna ja on niin lämpöinen ilma. Porsaita en ole vielä antanut, sillä pidän niitä, että ovat isompia. Sanoivat Mantilan porsaiden olevan niin pieniä, että aivan horjuivat. Otan meidän porsaista 160 mk.
Lapset pyysivät Oulussa käymään, kun heillä lupakin lauantaina, vaan en voinut lähteä. Sillä kaikki työt vielä rempattaa ja työnjohtaja pani vastaan, kun tässä on Laitis Annakin. Sen Männistön parin sain pois ja meille tuli vähän riitaakin, kun hän sanoi sinun maksaneen ja luvanneen koko syksyn maksaa 23 mk viikolta ja minä maksoin mummulle 12 mk ja tytölle 8, sillä aamulla ei tullut milloinkaan työhön kuin kahdeksaa käydessä ja tyttö ei ollut päiväpalkan arvoinen.
Toinen syy oli, etten mennyt Ouluun oli kun tänä aamuna aamiaista syödessä alkoi koskea niin kipeästi hartioihin ja henkeä tuntui ahdistavan, joten täytyi mennä maata. Katri vähän aikaa hivutti niin saatoin nousta ylös, vaan vieläkin tuntuu kummallista pakotusta. Lienee väsymystä, sillä Lainakin meni kotonaan käymään eikä ole tullut takaisin. Nyt on viikon jo ollut. Maria Tikka on meillä ompelemassa.
Minä ostin Kemppaiselta sängyn, pöydän ja kaksi tuolia. Maksoivat kaikki yhteensä 170 mk Tuolit olivat nähtävänä heti vaan sänky ja pöytä ovat vielä hakematta eli tuovat. Mutta järven taka ei pääse hevosella, sillä rillat kuuluivat olevan rikki ja pois paikoiltaan ja kuljetetaan veneellä niin kuin tulvan aikana Hyvää yötä, tunnen pakotusta taas menen nukkumaan, jos se paranis. Jumala teitä kaikkia suojatkoon.
Perjantaiaamu
Kaikki on levollisempaa, kun eilen. Ilma on kuiva ja hiukan tuulinen. Minä en tunne kipua. Setä Jaakko ei tullut. Huomen aamuna lähtee Matti Perkkiö. Annoin hänelle sukat ja lapaset. Ja lupauksesi mukaan annoin hänelle 1000 mk.
Täällä on sunnuntaina juhlat Knuutin poliisilla, sillä hän täyttää 75 vuotta. Sinäkin olet sinne kutsuttu. Toivon kaiken tasaantuvan, vaikka meillä ei pitäisi olla asiat hullummasti. Jaakolassa on melkein kaikki puimatta, sillä he särkivät sen dynamon, kun käyttivät sitä ilman, että asiantuntijat olivat mukana. Sanoivat Knuutin Heikin kieltäneen, ettei siinä tarvita miestä ja kuka maksaa nyt sen monen tuhannen laskun. Alamaan pappa taas eilen juopotteli poikansa kanssa. Oli kulkenut meidän navetassa. Sekin raukka. Joudutan tämän postiin, sillä kello käy 7 ja lapsillekin kirjoitan vähän. Kiireessä omasi”