Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi! Luulemme, että se apteekkari joutui sen mummun uhriksi vielä lopputilassakin. Ja kuulehan, kun hän oli pyytänyt Suomaa kysymään minultakin, enkö lainaisi hänelle 1500 mk. Teki mieleni sanoa, että te olette järjetön, vaan käskin kumminkin Suomaa sanomaan, ettei kun ei ole isäntää kotona, lainata meiltä kenellekään.Olen yhä raskautettu tuosta meidän väestämme, sillä renkejä en tiedä yhtään ja se niin tahtoo masentaa. Maanantaina tuli meille kumminkin Isonkosken Jaakko Pentin kanssa. Arvi tuli tänä aamuna. Siis riihtä valmistaa 4 miestä. Sitten nikkarit tekevät nyt ovea vinttikamariin, jonka jälestä ruvetaan tekemään niitä huonekaluja.
Kuulehan, kun minä pyysin papit seuroja pitämään meille viime sunnuntai-iltana. Ne pidetiin Muhjalan tuvassa. Wäkeä oli aivan tupa täynnä ja siellä puhuivat rovasti ja Järvi. Mustakallio oli Ylivieskassa. Tämän tein väen vuoksi ja tietysti itsenikin. Sillä minua alkaa niin kovin hirvittää, kun taas kodissamme on siinnyt isätön lapsi siis sama kuin viime syksynä. Ja Lyyli on niin raukka, että menee työnjohtajan huoneeseen yöksi, vaikkei työnjohtaja olekaan kotona. Pyhänäkin oli lähtenyt kesken seuroista ja mennyt nukkumaan työnjohtajan huoneeseen ja toinen tullut aamupuolella kotiin juopuneena, niin arvaa oliko enää harkintakykyä ja Lyyli tuli pois vähän ennen sähköjen syttymistä. Ei T. korjaa häntä, sen tietää jo sanoa. — Nimismiehen sanotaan sanoneen, ettei sitä tiedä kuka on Lyylin lapsen isä. Kyllä tämä on tosi kamalaa.
Täällä on koetettu aurata, vaikka alkaakin maa olla jäässä. Maanantaina muutettiin Mehtälästä poissa ja Ransu jäi sinne vielä auraamaan. Kyllä meillä tuntuu olevan niin kovin paljon väkeä, eikä tahdo olla oikein keittämistä, kun ei ole lihaa. Kirjoitan tätä sängyssä, sillä on vähän kylmänä huoneet, joten peitossa on niin lämpöinen, kun Katri tuupottaa vieressä. Hyvää yötä. Panen nukkumaan Jumala suojatkoon meitä.
Keskiviikkoaamu Nyt on satanut lunta, joten päästään reellä kulkemaan ja luultavaa on että saamme tulla sinua noutamaan täydellä rekikelillä. Muista tuoda lukot kuivausriiheen. Iida on niin äkänen, että annamme hänen mennä. Tottapa jollakin lailla tulemme toimeen. Kenties näin on paras, kun jaksaisi aina suhtautua ja tyytyä iloisin mielin ottamaan vastaan tuli mitä tuli. Kivipelto on nyt tämän viikon valmistanut raportteja. En nyt kirjoita enää, sillä pianhan olet kotona. Tervetuloa omasi luo”