Kirje 1921-10-5, Nivalassa

Rakkaimpani! ”Täällä on kamala myrsky. Maanantaina aamupäivästä oli kaunis ilma ja saatiin Muhjalan peruna otetuksi, vaan iltapäivällä alkoi sataa kovasti ja täytyi lähteä pois perunamaalta, sillä perunat paatuivat niin saveen, ettei niitä erottanut. Ja myöhemmin maanantai-iltana alkoi niin kova lumipyry. Sitten on ollut ankara tuisku ja myrsky koko yön ja tiistaipäivän. Tätä kun kirjoitan tiistai-iltana 10 käydessä raivoaa yhä se kauhea myrsky. Kertoivat myrskyn kaataneen metsässä paljon puita. Ei meinattu saada sähkövaloja vaan tulivat myöhemmällä. Woi miten hartaasti olisimme toivoneet vielä kauniita ilmoja, sillä hyvin menestynyt turnipsi jäi ottamatta. Kyllä monella jäi peruna maahan. Niemelän molemmilla taloilla jäi melkein kaikki maahan. Lieneekö Onnela ottanut, sillä nehän odottivat meiltä konetta.Keskiviikkoaamu. Näyttää aivan täydeltä talvelta. On kylmännyt tuon lumen ja rupeaa tuulemaan. Kenties tulee lisää lunta. Nyt hommaamme puita sahalle ja eläimille ruokaa. Woi miten hartaasti kaipaan johtoasi. Tervehdys kotoa”