Helsinki 6/X 21 Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Kerroit, että myrsky ja lumisade on keskeyttänyt perunanoton ja että turnipsi on vielä maassa. Kun te olette joutuneet kärsimään, niin on minun velvollisuuteni lohduttaa ja sen tähden sanon vakavasti, että älkää hätäilkö. Perunalla ja turnipsilla ei nähtävästi ole mitään vaaraa muuta kuin maan vettyminen voi seurata tätä myrskyä, jos äkkiä lämpenee. Turnipsi ei pilaannu, kun vain ette väkisin ota vaikka se vähän jäähtyisikin ja luultavasti se onkin sulana. Perunapenkit lumen alla ei liene jäässä, joten sen saatte ehyenä. Oli vain ikävä, ettette joutuneet ottamaan heti kun koneen saitte Mantilasta. Siis tyyneyttä vain, sillä olettehan tehneet vointinne mukaan.Oletko Liitosta nähnyt ketä harjoittelijoita tulee meille? Otan niistä vähän selvää ja sovin tulostansa. Et ole tainnut ketään renkiä saada. Haalatkaa nyt se setä Jaakko sinne. Se voi tehdä myös astioita kuten eno. Kehotan tähän, että on muutamia miesten vapaaviikon ajaksi. Wirtsaa pitää nyt tarmokkaasti ajaa, jos on lunta. Siihen kellarin turpeet sisään, joita on jo vieressä sekä maata lisäksi. Toiset täyttävät kellari toiset ajavat virtsaa. Tulisitteko toimeen jos tulisin vasta lokakuun lopulla kotiin? Kirjoita nyt suurista ja pienistä asioista ellen pistäänny pyhänä kotona. Monet seikat puhuisivat sen puolesta. Yhtä mieltä olisi myös K tämän kanssa vaan mitä päämies. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”