Kirje 1921-10-7, Kotona

Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Kurikasta ei kuulu mitään, joten kuivausriihen valmistus menee myöhäseen. Kyllä se on kamalaa se lumen tulo. Tuossa meidänkin kujalla oli niin korkeat purut, että kohosivat paljon yli aitojen. Waan nyt torstai-iltana tulee vettä. Ja nyt tuli agronomi Petrell ja tämmöisellä kelillä pyörällä.Arvaat, että saamme rapakkoa, kun kaikki lumi sulaa veden voimasta. Oikein jo pelottaa. Niemelän Heikki piti tänään perunannostotalkoot, vaikka pellon peitti kokonaan lumi. Emme me seuraa hänen esimerkkiään. Huolten painostus on minulla ollut suuri. Waan nyt tuntuu niin hyvältä, kun se meni vähäksi aikaa poissa. Taivaan Isään luottain kaikki aina paremmin poistuu. Tuntuu toisinaan, niin kuin kaikki olisi niin pimeää ja synkkää eikä missään valon pilkkua. Ja sitten voipi taas tulla niin valoisaa. Hyvää yötä
Perjantaiaamu
Keittelen kahvia ja kaikki vielä nukkuvat. Ilma on tyyni ja lämmin, räystäiltä vesi juoksee. Meillä on nyt 30 porsasta ja kaikki ovat nyt porsineet. Mantilassa on ollut myöskin porsaita ja niistä on peritty 150 mk. Ja tämä agronomi Petrelli sanoi, että heillä on nyt 100 porsasta eikä saada niitä myydyksi. On kuulemma tuotu 3 viikon vanhoja Ylivieskaan ja niistä pyydetty 160 mk. Mitenkähän se on perimmekö miten paljon? Tosin tilauksia on näille kaikille ja itselle emme voi ottaa tilan ahtauden vuoksi.
En voinut maksaa meijeeritilistä sitä säästöpankin velkaa, kun maksoin sen omaisuusveron ja kunnanveron puoliskan. Ja sitten vielä poliisi toi kaksi Oulun kunnanvero kuittia, jotka molemmat olivat vuoden 1920 ja 158 mk siis 306 mk niistä ja poliisille 10 mk. Merenheimot eivät saaneet rahaa täältä, sillä säästöjä ylösanotuista on maksettavan 1/4 milj. mk ja säästöön ei pane kukaan.
Ei tullut se Laila. Tuntuu hyvältä, ettei hän raukka erehtynyt tänne väärissä luuloissa. Muurarikin jätti työnsä kesken myrskyn tähden. Kertoivat, että Eemeli illalla tuli takaisin ja rupeaisi työhön, vaan muurari sanoi, ettei siitä ole. Marin sain tikkaamaan täkkejä. Olen tiedustellut renkejä. ei isäkään tiedä, kun ei kulje kylällä enää.”