Helsinki 9/X 21 Rakkaimpani! ”Kävin maalla ja sain kirjeesi nyt vasta kello 5 jpp sunnuntaina. Tunnin kuluttua lähtee juna, johon koetan saada terveiseni. Oikein minua hirvittää ne vastoinkäymiset, kun syystöiden hännille nakkasi lumen ja veden. Toivon, että niistä selviätte. Kyllä se tuntuu melkein typerältä se Petrellin tulo näin myöhään ja lumisohjossa.Lähetäpä ne Oulun kuitit minulle, että näen ovatko ne eri taloista, vai miksi niitä on kaksi. Tai itsekin voit sen nähdä, sillä luultavasti on siinä kadun numerot merkittynä.
Sianporsaista saat periä 150 mk. Anna ne parin viikon vanhoina. Paras on tarmokkaasti jakaa haluaville, sillä voihan joukossa olla peräytyviäkin. Ehkä minä lähetän säästöpankille osan, koska tarvitsevat. Kun niiden isojen keisien aisat ovat niin heikot, sekä se akseli hento. Renkien hankinta jäänee siksi kun tulen. Toivon saavani olla muutaman päivän, kun nyt urhoollisesti kieltäännyin matkustamasta.
Hoitele nyt itseäsi, ettet uupuisi tyystin. Jos rukiista maksetaan a 4 mk kilolta niin saisit myydä pari kuormaa Mehtälästä. Siitä minun korvat kuumeni, kun sanoit nyt vasta heinänsiemenet tuodun Mehtälästä, vaikka käskin järkiään kuljettaa. Mutta olihan hyvä, etten sitä nähnyt. Kun niitä seulanpohja lautoja ei ole tullut, niin pitänee panna ne semmosenaan ja laskea lattialle ja luoda sieltä säkkeihin tai tehdä pitkäjalkainen ratti. Kiirehtikää nyt sen kanssa, että joudutte käyttämään itselle jauhoja. Joelta olisi luultavasti saanut ohrat, jos olisitte voineet olla niiden kimpussa, vaan arvaan teidän menneen tyrmyksiin myrskyn kynsissä. Täällä on nyt kaunis ilma. Sitä toivotan teillekin. Syd. teveiset Kyöstiltäsi”