Kirje 1921-11-20, Helsinki

Rakkaimpani! ”Aikomukseni ei ollut tänään kirjoittaa, mutta minua huolettaa, että se hevosten aika menee nykyään polusta, joten koetan neuvoa työtä työnjohtajalle. Paras lienee alkaa se karinajo, että saisi sen aikanaan ajetuksi. Jos keliä on kovin vähän niin voinee siihen ryhtyä. Siinä olisi lyhyt päivä yhtä edullinen, koska kahdesti voi käydä lyhyen päivän aikana.Kyllä olisi hyvä, jos voisi käydä kotona vaan en voi lähteä. Sano Suoma Kontiolle, että minä voin lainata nyt 5000 mk Pentille. Tai parempi on jos kirjoitan Soinille. Kirjoitan vähän Toivoselle. On kumminkin paha antaa ohjeita, kun ei tunne asemaa. Ellei kelpaa ohjeeksi tämä, mutta älä anna koko kirjettä, vaan pidä omina ohjeinasi, että osaat neuvotella. Jos saven ja karin ajo tulisi samalla, niin pitäisi ottaa kasakoita ja se on sinusta kovin ikävä. Onnia ja Lehtistä voisi pitää hevosmiehinä savenajossa. Onni, jolla on lyhyt ja luja selkä, saisi kaadella. Ei tullut pidetyksi Kivipeltoa savenajon aikaan. Paras lienee lykätä se savenajo, niin pääsette siitä Sampastakin, ja ryhtyä tähän toiseen hommaan. Oletko puhunut Mantereelle, että se suosisi sitä Tarvanaa ruokkiessa. Kyllä sillä saa ajella, mutta samalla suosia.
Tämä kirjeeni on vähän hapuileva, mutta ehkä tästä on jotain hyötyä, vaikket katsoisi sopivaksi T antaakaan. T:lle terveisiä. Ajattelin sille kirjoittaa, mutta en jouda haaveileen. Sydämelliset terveiset. Kyöstiltäsi”