Kirje 1921-11-22, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kerttumme on leikattu tänään. He kirjoittivat minulle ja Kerttu oli reipas toimissaan, kuten aina. Wienon hätäisen kirjeen loppuun oli hän lisännyt. Ei hätää isä, hyvin se menee. Kerttu kulta! Niin yhdistävä ja nostattava sielu perheessämme. Luulen sinun menevän sinne, vaikkei lapset sanoneet nimenomaan vaatineensa. On niin lohduttava tietää, että Aino on sängyn vieressä. Hyvin tekivät lapset, että ryhtyivät vaaran poistamaan.Tarkastusyhdistykseen emme ryhdy ennen kuin käyn kotona. Ei siinä kodin kannalta ole yksistään meidän etu, vaan se tietää silloin pysyvän sen yhdistyksen pystyssä, jos siihen liitymme. Haluan kumminkin sopia eräistä seikoista ennen kuin liityn.
Kivipelto ei päässyt Mustialaan. Sinne oli 111 hakijaa ja 40 otettiin. Jos sattuisi, että Toivonen alkaa pyrkiä jälkiään pakoon, niin otetaan K. työnjohtajaksi. Mehtälän rakennuksen laajentamista olen ajatellut paljon. Nyt olen sillä päällä, että jatkamme ensi keväänä vain kaksi kamaria tuvan päähän. Se riittää lapsillemmekin, kun emme sinne kaikin menen. Silloin on kaikki saman katon alla, eikä ole turhia lämmitettäviä huoneita. Tupa menettää kyllä uljauttaan, mutta vastaa kyllä tarkoitustaan. Olen laatinut tähän jo piirustuksenkin. Ajattelin jo toista rakennustakin, mutta hylkäsin sen ajatuksen. Hirret ym. laitetaan aikanaan. Se savenajo tulee nyt mielestäni vähän myöhään, mutta ehkä keli on ollut huono. Olisi jämerä panna sinnekin pääksi Kivipelto, niin tietäisi työn käyvän. Saa nähdä mitä hän tekee. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”
Helsinki 24/11 21 Rakkaimpani! ”Minun täytyi yhdessä tunnissa kirjoittaa Winolle, Kertulle ja sinulle, joten aika luiskahti, ettei ole kuin 10 minuuttia tätä varten.
Mitään erikoisempaa ei minulla olekaan. Tuumasi on oikea, että nimilaput tehdään lehmille kartongista ja rautalanka vedetään poikki navetan ja kiinnitetään siihen. Luulen, että voitte antaa olla siihen, kun me lasten kanssa ne laitamme. Waikka onhan karjakolla hyvä ja selvä käsiala. Parempi olisi musta kartonki, jota saanen täältä. Silloin voisi liidulla kirjoittaa. Minä pidän tätä mielessäni.
Etkö voisi jo sanoa Toivoselle siitä juopottelusta. Hänhän on arka kun muistuttaa. Kyllä minua kaduttaa, kun en puhunut sille L:lle silloin kun tapasin siellä. Sitä tilaisuutta ei tule minulle koskaan enää. Siihen reunahuomautukseen lupaan vastata, kun tavataan, niin tulee asiallisempi.
Kerttu kuuluu voivan hyvin. Pahinta on, että häntä yskittää. Se on haavalle paha. Toivokaamme, että kaikki menee hyvin. Liakan samanikäinen tyttö leikattiin täällä viime vuonna ja oli neljäntenä päivänä palannut kotiin. En tahtonut tätä sanoa Kertulle, että pysyisi pitempään siellä. Nyt täytyy juosta asemalle. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”