Rakkaimpani! ”Olen nyt Oulussa. Tulin tänne salaa. En ollenkaan ilmoittanut lapsille edeltä käsin. Kerttua en ole vielä nähnyt, sillä illalla tulin niin myöhään. Kerttu kuuluu voivan oikein hyvin. Ei ole ollenkaan kuumetta, joten hän saa jo vähän velliä syödä. Oli se onni, että hommasivat Kertun niin äkkiä leikattavaksi, sillä pian olisi se ollut varallinen leikkaus. Kirjoitan tätä, kun lapset menivät kouluun ja en vielä voi mennä Kerttua katsomaan. Ihmettelen itse, miten tänne tulin, vaan suurimpana syynä oli, etten voinut nähdä vieraita ympärilläni siksi olin levoton ja päätin, että sillä rahalla, jonka tässä illanvietossa kulutan, käyn kullanmurujamme katsomassa.Nyt sataa vettä ja keli on heikko. Anni odottaa veljeään, vaan hän ei ole tullut. Jos hän ei ole vapaa vieläkään. Kalervo on yhä heikon näköinen ja silmät ovat niin arat, ettei hän lampunvalolla tahdo voida lukea. Nyt kehotan hänen menemään lääkäriin, että näemme johtuuko tämä heikkoudesta vai onko se isän perintöä. Weikko elää aivan hevosissa, oikein somas on sitä nähdä. Wieno vain on lukemisessa niin kiinni, ettei hän paljon muusta välitä. Kävin juuri ulkona ja vettä sataa niin kuin kesällä. Woi, kun en tahtonut muistaakaan, että maaherra on erottanut Nivalan verotuslautakunnan ja tilalle on asetettu August Wilkuna, P. Korva, nimismies, poliisi Korkalainen ja varamieheksi Olkkonen. Weljesi Wille sanoi minulle nyt kun tulin tänne ja olin vähän aikaa hänen luonaan, että Salanne on liian paljon puhuva ja pilaa asioita. Tätä ei hän sanonut julkisesti vaan sanoin. Me tunnemme Salanteen kaikissa luottamustehtävissään. Lopetan tämän. Pian pääsen Kerttumme luo. Lämpöinen tervehdys omaltasi”