Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Työnjohtaja on toivonut pääsevänsä Ouluun käymään. Onkohan tämä vähän loukkaus häntä kohtaan, kun otamme myyjän muualta. Menen heti Junnun kanssa tuumaamaan tästä asiasta niin kuin toivomuksesi oli. Sillä sinähän tunnet hevoskaupat paremmin ja osaat arvostella, sillä minä olen kuullut, että toiset ovat paljon parempia ammatissaan. En yhtään pane vastaa Tarvanan myymistä, enkä myöskään kaipaa hyvää hevosta. Tarkoitan vain omistusoikeusvaatimuksella sitä, että säilyisi muistona se minkä kerran onnellani voitin.Se Esan poika on hakannut ne halot. Se Sarliini on ne mitannut ja vei viimeisen maksun niistä. Ensimmäisessä mittauksessa oli puuttunut syltä, vaan mittaaja sanoi, etten voi mennä noutamaan rahoja ennen kuin mitta on täysi. Annoin sitten hänelle 70 mk. Oli hän pyytänyt lisää hakkausta, vaan senhän kielsit ja niin Sarlundikin sanoi, ettei hänestä ole hakkaajaksi. Wille Sarliini sanoi, etteikö hänen poikansa saa hakata 5 syltä, että saisivat tienatuksi lakit päähänsä ja minä lupasin. Mitä sanot tästä kaupasta?
Täällä on niin kamalat pakkaset ja vihlovat itätuulet. Tytöt eivät sano kylmäksi huonettaan. Ei karjakko myöskään muuta kuin sitä että sen takan edusta on laudoittamatta ja sieltä huhkii niin kylmää, että vesi siinä heti jäätyy. Olen luullut, että tämä on heti korjattu, kun entiset asukkaat menivät sieltä pois, sillä niin käskin työnjohtajan tehdä ja se on vieläkin tekemättä. Maanantaiaamuna sen Iisakki menee korjaamaan.
Ei mitään erikoisempaa minulle kuulu. Lukkari on halvattu viime torstaina vasemmalta puolen enempi ja perjantai-iltana oli hän ollut aivan houriossa. En sitten ole kuullut mitään hänen voinnistaan. Kerttu on kotona ja kyllä hän pian toipuu. Käveleekin jo melkein suorana ja haava on kiinni. Lämpöinen tervehdys omaltasi”