Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Puhuin veljelleni Tarvanan viemisestä Oulun markkinoille. Ja hän kieltäytyi juuri niin kuin ennustitkin, että se on niin vaikea se vaihtohomma, ettei hän uskalla ruveta sitä tekemään. Puhuin Toivosellekin ja sain saman vastauksen, ettei koskaan voi toisen mieliksi vaihtaa hevosia ja tämä vielä on sitä arvokkaampaa hevoskauppaa. Meinasin vaihtorahoistakin, että lähetän Wienolle postiosoituksena ne rahat ja T. saa siellä jos tarvitsee. Mutta kaikki hommat tästä hevoskaupasta saavat eittävän vastauksen. Toivonen aikoi tiedustaa, mitä hevoset maksavat Iisalmen markkinoilla, että tietäisi vähän suuntaa onko hinnat laskemassa.Täällä oli vesisade, joka nuolaisi lumen pois ja niin on taas keli mennyt pyöreäksi, etteivät tahdo kuormat pysyä tiellä ja tiuhtiamia on vaikea pitää mukana. Miehet ovat työskennelleet niin, että toiset ovat kotisarassa karsimassa ja kokoamassa puuta ja toiset vetämässä halkoja Sarjanperältä. Isonkosken isäntä tuli meille ja puuhaa nyt niiden rekien kanssa. Koli ei ole lähettänyt sitä vaakan piirustusta, vaan voihan se tulla nyt tällä viikolla. Kyllä tytöt ovat melkein aina navetassa. Nyt kun saivat navetan valkeaksi, alkoi heille navetan puhdistus. Uskon, etteivät lehmät ainakaan tällä viikolla saa rauhaa, vaan ehkäpä oppivat nukkumaan hälinässäkin. Sopusointu on meillä keskenämme. On vain niin rauhasta, joten odotan kestääkö kauan tätä rauhan aikaa.
Kuulehan eikö me ruveta hommaamaan urkuharmoonia lauluseuralle. Se on minulla niin tunnolla. Jos voisimme sen kautta nostaa ja pelastaa rumasta ja pahasta. Woisithan sieltä tiedustaa käytettyä, joka ei olisi kovin kallis. Näin sanon, vaikka tiedän sinun työnpaljouden. Ja se pitkä puhe, jonka pidit siinä avajaistilaisuudessa. Pidin niin paljon puheestasi. Tuntuu niin kuin ensi kerran olisit oikein aatteemme edustajana järkähtämättä seisonut. Lopussa, kun tämän luin, nousi kiitos Jumalalle, että olet yksi ase Hänen kädessään. Lämpöinen tervehdys omaltasi”