Rakkaimpani! Taas olen minä tutun pöytäni luona. Matkani sujui hyvin, vaikka en saanut makuuvaunupaikkaa. Lavoniuksen kokouksessa olen ollut ja voin ilmoittaa hänen karkoittaneen miehet ympärillään niin perin pohjin, ettei meitä ollut kuin neljä. Silloin täytyi jo meidän sanoa, ettei se sille pohjalle synny.Aamulla oli minut kutsuttu presidentin luo, jossa oli myös Lavonius ja silloin he yhä keskustelivat jatkamisesta. En voinut silloin heille totuutta sanoa koko alastomuudessaan, vaikka osoitin muutamia taktillisia virheitä, mitä he ovat tehneet. Minä olin onnellinen, kun presidentti ilmaisi, ettei hän minun kielitaidon puutteen takia ole voinut minun puoleen kääntyä, vaikka on kehotettu. Minä sanoin, että sehän on tietysti mahdotonta, kun en osaa kieliä. Ja nyt, jos hän tämän jälkeen kääntyy minun puoleen, niin sanon, en ole taitavampi tänään, kun ennenkään. Siis asema selviää ja minä voin ryhtyä puhemiesehdokkaaksi ja toivoa kotiin pääsyä kesäksi.
Erkin tapasin asemalla ja kysyin eikä se Mikko ja Isonkosken Niilo joutaisi Mehtälään kesäksi? Hän arveli niiden joutavan. Niin lujittuisi sekin puoli asumusta. Aion kirjoittaa tästä myöhemmin, ellen pääse käymään. Lähetäpä postipakettina minun kahdet silmälasit. Pane kotelot laatikkoon. Muuta en muista paitsi eräs silkkipaperille nakutettu lausunto jäi sinne, joka koskee maanviljelysopetusta yliopistossa. Sen saisi panna avonaiseen isoon kuoreen ja lähettää myös. En tiedä tuleeko se 1 maksulla Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”