Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Ei vielä ole aloitettu savenajoa ja täällä sataa vettä. Esitin aamulla Toivoselle sinun suunnitelmasi, että hän tietää ottaa ne kasakat, sillä totta on, että jos vain suveaa niin keli on pois. Työnjohtaja kertoi kuulleensa, että Wäinö oli kotona käydessään vaihtanut meidän hyvät suitset oikein pahasiin rääsyihin. Meinasin heti sanoa siitä Wäinölle, vaan työnjohtaja sanoi, antaa olla niin kauan, kun sinä tulet kotiin ja niin odotan tämänkin vuoksi tuloasi. Puhuin työnjohtajan kanssa savenajosta. Hän oli ajatellut tulevalla viikolla otettavaksi, vaan aikoi nyt heti hommata sen alkuun. En ymmärrä miksi hän sitä tahtoisi viivytellä. Laurila oli sanonut, että jos meidän vedetään savea siihen tielle, niin hänkin vetää, vaan Toivonen sanoi, että siinä on niin paksu aitohanki, että se nyt vedetty savi ei tule paikoilleen.Eilen sain Limingasta semmoisia tietoja, että Eva Martikainen olisi kuollut neljä päivää kestäneeseen keuhkokuumeeseen. Tuntuisi niin kummalta uskoa. Hän oli niin terve ja vankka tyttö. Jos se on totta, niin miten Selma kestää. Heidän esikoisensa, heidän toivonsa. Tässä kuussa hän olisi ollut jo ylioppilaslakki päässä. Ja hän itsekin oli sitä niin riemulla odottanut. Taas tulee kysymys, woi miksi? miksi? Toivon nyt vielä, että se on erehdystä kaikki. Täälläkin sairastetaan kovasti. Sairaalassakin oli ollut 11 sairasta ja papit sanoivat olevan pitäjälläkin heikkoja sairaita harvinaisen paljon.
Se kassa, jonka minulle heitit ei riittänyt, sillä Oulussa käyntikin vei 400 mk, sillä laitoin yhtä ja toista, mitä välttämättä tarvitsivat. Ransukin tahtoi 800 mk ja Otto 500 mk. En ymmärrä muuta kuin sen, että nyt ei asuta tämmöisissä paikoissa, missä on toistakymmentä miestä vierasta, sillä kuukausimenot ovat kymmenissä tuhansissa. Se on kamalaa. Sikakaan ei ole vielä niin lihava, että saisi lahata, sillä olen niin paljon ollut siitä ruokinnasta erossa. Milloin tulet kotiin käymään, sillä niin hartaasti odotan. omasi”