Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi! En ehdi monta sanaa nyt saamaan postiin, mutta en tahdo jättää sinua ilman tervehdystä. Syntymäpäiväni oli minulle yksinäinen. Istuin kuin orpo. Ei tiennyt kukaan, että täytin 48 vuotta. On kumma ajatella, että kahden vuoden perästä saavutan 50 vuotta. Woi, kun jaksaisi saada sitä ennen jotain aikaan, joka osoittaisi, etten ole hukkaan elänyt. Mutta miksi huokailen, kun meillä on siellä kasvamassa 6 nerokasta lasta, jotka voivat ehkä sen tehdä, johon minä en ole pystynyt. Jumala antakoon voimaa kantamaan nykyisen kuormani.Eikö Ylivieskasta Olga saanut ketään Mehtälään. Koetan tulla ensi pyhäksi kotiin, jolloin koetan saada sinne miehiä. En ole ilmoittanut sinne työnjohtajan paikkaa avonaiseksi. Kirjoitan lapun työnjohtajalle sahapuista. Sano hänelle, että toivottavasti tulen pyhäksi kotiin. Karhihteen pitää mennä niin pian kuin suinkin. En ehdi enempää. Laita lämpöiseksi sauna ja kamari höyhensaarineen lauantaiksi. Syd. terveiset Kyöstiltäsi
Tuskin myymme Kalevaa. Sian voimme kyllä panna ammeeseen ja suolaa lujasti joukkoon.”