Rakkaimpani! ”Keväinen tunto virtaa nyt kovasti suonissani. Luettuani kirjeesi, lisääntyi se ja tuotti tuskaa. Pelkään, ettei miehet ja hevoset ole missä tarvitaan. Ota nyt ryhtiä vähän siinä järjestyksessä. Mehtälässä on noin suuri työ, että sinne on mentävä suuremmalla voimalla. Annan tästä määräyksen suoraan Toivoselle. Niilo ja Wäinö saavat karhita kotona ja kaikki muut Mehtälään. Ja totuus mukaan. Ei saa järjestää niin töitä, että yhden työkalun varalta lähtee kaksi miestä. Olisit voinut sanoa, ettei kahta miestä tarvitse heinänsiementä kylvämässä, vaan saa levähtää mikäli ei jaksa. Sinä arvaat mitä tuumin, kun kuvittelen kauniiden päivien käyttöä. Woimani uhkuu tuosta lapusta, jonka Toivoselle kirjoitin. Lue se kirje niin näet miten on tehtävä. Nyt pitää ponnistaa. Pelkään perunamaata vähäksi. Ellei riitä niin kylvetään vielä kotiluuvan taakse sitä kärrytietä vastaan muutamia sarkoja. Enempää en ehdi. Uskon sinun tarkoitukseni ymmärtävän. Saitko Emma Kantolan Mehtälään? Ellet niin hanki joku toinen, sillä päiväläisten pito on ikävää. En ehdi enempää. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”