Rakkaimpani! ”Odotin hartaasti kirjettä, miten Mehtälään muutto on järjestynyt. Ajattelin odottaa kirjettäsi, vaan en kumminkaan voi jättää sinua ilman lauantai-illan tervehdystä. Mieluisinta olisi tuoda ne itse. Kotihuolet painavat minua entiseen tapaan, kun kylvöaika lähestyy. Koeta pitää huolta siitä, että hevoset ovat nyt liikkeessä. Tallimiehelle saisi huomauttaa jauhojenotosta talliin, että Mehtälässä on 4 hevosta. Tarkempaa määräystä ei tarvitse antaa. Luulen Toivosen painostavan entistä määrää. Tämä onkin sinun neuvottelemalla hoidettava. Matin kanssa jyrkkää kieltoa ei ole annettava, jos hevoset ovat kovasti liikkeessä. Heikki Säilykin täytyy pitää, ellei työt muuten suju.Sitä tyttöjen poikien asuntokysymystä. Eikö olisi paras kumminkin panna tytöt uudelle puolelle alakertaan, työnjohtaja karjakon kamariin, harjoittelijat tyttöjen kamariin ja miehet tupaan. Puhtauden kannalta olisi parempi, sillä miehet asustaa muutoin molemmissa rakennuksissa. Silloin ylimmäinen vinttikamari voisi säilyä muita tarpeita varten. Olen vähän huolissani sen neiti Säpyskän tulon suhteen, jos hänen tauti kehittyy pahempaan päin. Mutta jos hän on sinun apuna, niin uudella puolella ei hänen sovi asua. Vaan voihan olla mahdollista, ettei tauti ole tarttuvalla asteella, jolloin voi asua perheen yhteydessä. Woi, kun minun on paha olla, kun siellä olisi niitä rakennuspuuhiakin eikä Toivonen ymmärrä niistä mitään. Ehkä kylvönteon jälkeen saamme sinne Isonkosken Pikkaraisen kanssa niitä tekemään. Kunhan minä neuvon perinpohjin. Työtä on hurjasti, joten ajatus tahtoo seisahtua. Kyllä se on onnetonta, kun jouduin tänne kiinni. Minusta tuntuu, että oli ollut meille kaikille parempi, jos olisin tullut sinne Ouluun maaherraksi, jonka paikan olisin saanut, jos olisin vapaana. Nyt täytyy puskea täällä. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”