Kirje 1921-4-6, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Se kirje loukkasi minua. Ensin en tahtonut pysyä mielen tasapainossa. Waan sitten, kun jaksan ajatella, että Jumala johtaa kaiken. Hänen olemme. Woi, kun ajattelen tuota ruotsalaisten tekoa, miten heidän ylpeytensä kävi. Hehän hallituksestakin erosivat armahdusasian esille ottamisen vuoksi ja nyt he vetivät yksinkertaisuutensa koko maailman nähtävksi. Se on räikeä todistus suomalaisuusvihasta. Jos niin on, että joudut pääksi, niin on tämä teko raskauttamassa työtäsi. Wai olisiko Jumalan tarkoitus käyttää sinua isänmaan pelastajana, sillä tuntuu aivan siltä kuin valtiolaivamme vaappuisi linjassaan. Elän rukouksessa luonasi. Jumala on rakkaus, ei hän anna meidän sortua mihinkään vaaraan. On kuin isänmaan asiat tulisivat likemmäs kun joudut sinne. Nöyrä Jumalaan luottava mieli olkoon linjasi. Näin toivon minä hiljaisuudessa.Täällä kesä tekee tuloaan. Hirret metsästä tuotiin tien varteen. Heiniä Mehtälästä ei voinut ajaa, kun kedot sulivat. Markku siellä on Ransun kanssa vetämässä lantaa ym. Tänä aamuna on taas kylmännyt hiukan. Iisakki meni Mehtälään antamaan heinää. Seppä tuli, vaan sitä toista seppää ei ole näkynyt. Säily Heikki on poikineen meillä. Pääsetkö milloinkaan kotiin? Kaino on lievässä kuumeessa, joten hän on ollut pois koulusta 3 päivää. Tervehtien omasi”