Rakkaimpani! ”Minun osuuteni hallituksen muodostajana loppui äkkiä, kun edistydmieliset eivät luvanneet mukaan muuta kuin kolme miestä. Ilmoitin heti presidentille, etten jatka tätä puuhailua. Presidentti koetti kiusata minua, kutsu Lavoniusta, mutta minä tein jyrkän lopun kaikista valitteluista huolimatta. Edistysmieliset pyrkivät tälle kunniapaikalle, jonka minä hyvin sallin. Minä suorastaan pelkäsin tämän hallituksen syntymistä tänä ahtaana rahatalouden aikana. Se oli suurin syy yritykseni epäonnistumiseen, vaikka sen annoin langeta edistysmielisten niskaan. En tiedä oliko kantani oikea, vaan persoonallisesti se oli ainakin minulle hyvä ja helpotus. Tunsin tuskaa olla hallituksen ensimmäisenä miehenä. Edustusvelvollisuuteni ym. olisi tullut sangen vaikeaksi. Minä pelkäsin sydämestäni sitäkin, että joudun niin kiinni tähän politiikkaan, etten ehdi huolehtimaan omista asioistani ja silloin olisitte tunteneet kaksinkertaista tuskaa asemani johdosta. Ja sama tunne olisi seurannut painajaisena minuakin. Kun ajattelen jälestä päin asiaa aivan tyyneesti, niin näin parempi kaikin puolin. Minua tarvitaan vielä vastakin, jos siihen tehtävään pystyn, mutta nyt, kun rahankurssi on huono ja taloudellinen pulakausi edessä, on se vaikeaa. Nyt syntynee Wennolan hallitus, johon minun täytynee mennä maatalousministeriksi. Syd. terveiset ikävöivältä Kyöstiltäsi”