Rakkaimpani! ”On Wapunpäivä. Ihmiset iloitsevat kevään tulosta. Suuria kulkueita kulkee ja puheita pidetään. Minä en ole huoneestani liikahtanut, muuta kuin ulkoasiain valiokunnan kokouksessa. Nyt kiirehdin luoksesi. Kirjoitan myös Toivoselle. Siitä näet ohjeet. Työpäivä pitäisi järjestää niin, että todellinen työaika olisi 10 tuntia. Kello 7-7 työssä vähennettynä 2 tunnin ruoka-aika. Siis ylös kuten ennekin 1/2 6. Sitten laitetaan työkalut kuntoon, hevoset hoidetaan, syödään ja mennään työmaalle. Kaikki ovat työssä 7-12. Työhön soitetaan kymmentä vaille. Ja pois työstä kello 7. En tahtonut tätä määrätä Toivoselle, koska se on teidän sovittava. Samoin pitää vaatia Mehtälässä, ettei Ransu tule lähellä 7. Kun nyt on kellot käännetty 20 minuuttia, niin on se kello 7 vielä kovin kirkas päivä. Mutta enempää kuin 5 tunnin rupeamia ei saa vaatia. Omasta puolestanihan tykkäisin 3 tunnin rupeamista, mutta järkevintä lienee pitää kahdessa osassa tuo 10 tuntia.Koeta nyt järjestää niin, että ne pojat viihtyisivät siellä. Etkö myös rupeasi panemaan pööniä runsaammin ainakin nyt tutustuessa talon tapoihin. Tietysti kaikille samanlaista. Minusta olisi mukavampi, jos Iisakki ja Matti menisivät köökiin ja pojat Iisakin kamariin ja työnjohtaja nurkkakamariin, sillä pojat voinee panna samaan sänkyyn, vaan näillä vanhoilla miehillä on omat sänkynsä. Ehkä kumminkin sopii niin kuin ennen olemme suunnitelleet. Onhan ne lähempänä toisiaan työnjohtajan kanssa.
Meillä on niin hurjasti työtä, etten tule ennen helluntaita. Sitten saat lapset turvaksesi. Niiden avulla uskon sinun pääsevän vähän matkoillekin. Olen luvannut Björkenheimille. Ja ne toiset matkat saat tehdä minun vieraana laulujuhlille. Ehkä saat saman lahjan kuin Kuopiosta. No laitahan nyt helluntailauantaiksi puhdasta. Meidän rouvalla kuuluu olevan tyttö, vaikken ole nähnyt. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”