Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Olipa surkea, kun se keesien toppaus meni niin pilalle. Sitä pelkäsinkin, vaan Heikki vakuutti, ettei ole pelkoa. Häissäkin olemme jo olleet vaan emme hevosella, suoraan vain hilpasimme jalan. Häät olivat vain semmoiset vähäiset kahvikekkerit ja ihmisiä paljon. Asta ja Ollikin olivat mukanamme. No niin meillä on 8 lasta. Asta ei pelkää työhön tarttua, ei tietysti muuhun kuin tähän köökkityöhön ja hän näyttää mukavalta tytöltä. Olli on kuin päivänpaiste iloinen, reipas ja nöyrä, menee työhön mielellään ja koettaa olla oikein voimakas. Annoimme hänelle ne Artulle aijotut kengät. Ei Arttu tule takaisin, sillä luulen, että se oli isän tahto myöskin, sillä olivat edellisenä iltana olleet yksissä. Kyllä se oli hyvä, sillä hän oli ollut äkänen työnjohtajallekin ja jos Iisakki jotain neuvoi tiilenteossa niin oli hän kiroillut vastaan eikä tehnyt niin kuin neuvottiin.Tiilenteko lopetettiin tiistai-iltana. Muuttui yhtäkkiä niin kylmäksi, että tuumasimme, on parempi lopettaa heti. Wai otit sinä II luokan piletin, olisi ollut kotoisempaa kolmennessa luokassa. Soittajat lähtevät täältä tiistaiaamuna ja Alhovaara lauantaiaamuna. Siis eihän minulla olisi toisista nivalalaisista seuraa vaikka menisin missä luokassa. Lopetan tämän, sillä on postiin vähän kiire. Otanko mitään mukaan täältä? On niin somasta ajatella, että lähden luoksesi pois tästä hyörinästä, josta tuntuu olevan niin vaikea irtaantua. Jumala siunatkoon Sinua Lämpöinen tervehdys omaltasi”