Kirje 1921-6-5, Kotona

Rakkaimpani! ”No olipa se presidentin tänne tulo koko hommaa ja juttua, vaan eihän tuosta kenellekään ole vahinkoa tullut, vaan jutut ovat aina joutavia.Tolonen panee pohjamaalia huonekaluihin kamarissasi. Saa nähdä saatko sinä sitä Ripaliinia sieltä. Matti saikin ne verannan ovet melkein valmiiksi. Waan kun sanoin hänelle, että nyt on vuorilaudat laitettava, niin hän sanoi, ettei niitä ole niin paljon kuin siihen tarvittaisiin. Hänkin aivan pyrkii pois ja tahtoisi toveria. Sainkin toveriksi Juho veljeni ja koetan saada täytetyksi kaikki tehtävät, jotka määräsit.
En ymmärrä, miksi kaikilla on niin äärettömän kiire. Sekään suutari ei ollut viime viikolla ollenkaan ja siten ei saatu kenkiä lapsillekaan. Tiilenteko on aloitettu, mutta eihän sekään mennyt ilman vastuksia, sillä menihän siinä melkein koko päivä korjatessa sitä tukkia. Sitten savea ei olekaan kuin vähän pinnalla, sillä se savi syvemmältä on niin santapitoista, ettei saa tiiliä, siis tämäkin vastus tuli. Vaan Arvi on hyvä lyömään, kuin nyt vaan päästäsiin alkuun. Heikki syöttäjänä on huono vaan eikö tuo oppine. Harjoittelijat saivat lauantaina valmistaa raporttejaan, kun heidän pitää lähettää 10 päiväksi. Ojat tulivatkin luoduiksi melkein kaikki siinä vainiossa, jossa on oltu työssä ja Weikko kertoi, että jos harjoittelijat olisivat olleet mukana, niin olisivat kaikki tulleet luoduksi, sillä kaikki tuntuivat olevan ahkerampia silloin. Ja sitä paitsi työnjohtajakin oli pois Ajoa laitattamassa kenkään Auringossa, sillä Eemeli kuului siellä sotakoulussa oppineen hyväksi kengittäjäksi.
Kiitos, että piano tulee. Lasten vuoksi se tuntuu niin hyvältä. Asta kirjoitti ja sanoi tulevansa Yrjö-sedän kanssa 12 pv tätä kuuta. Meijeristä saimme 9758 mk. Siinä on kait niitä tasausmaksuja.
Kyllä se tuntuu hyvältä, kun lapset ovat kotona, vaan isä on poissa, muuten olisi täydellistä, vaan aina on paras niin kuin on. Ida on Mehtälässä vähän huonosti voipa, kurkku on ollut kipeä ja sen vuoksi oli hän pyytänyt, että saisi viedä meijeriin, kun Tahti on jouten ja Hilja kävikin kolme kertaa ja toi voipöntönkin, josta sain kahdeksattasataa. Waan nyt ei enää kuljeteta, kun Iida jaksaa tehdä voita.
Nyt on alkanut sataa ja näyttää niin pitkälliseltä. Lapset eivät saa tähänkään kirjeeseen vielä todistusnumeroita, sillä he nukkuvat vielä. Wieno onkin levähtänyt koko lauantaipäivän. Hän oli niin reipas ja iloinen, niin herätin hänetkin kanssani leipomaan neljän aikaan aamulla ja se oli liikaa. Hän sai heti kuumeen. Hän itsekin sanoi, että hän viime aikoina oli koulussa ollut väsynyt, jonka opettajatkin olivat huomanneet, vaan sanoo, että pian voimistuu.
Sitä pukua ei minulle tullut siitä kankaasta, sillä sopivia koristeita en saanut. Kun saisin puserokankaan niin tehtäisiin siitä hameet minulle ja Wienolle. Lopetan, sillä postiin on kiire. Jumala Sinua siunatkoon. Lämpöinen tervehdys omaltasi”