Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestänne! Odotin teidän muistavan Kyöstiäkin, mutta mitään ei kuulunut (tuli kirje tätä kirjoittaessa). Piano lähti täältä lauantaina ja lienee siellä keskiviikkona. Rahti on maksettava siellä Ylivieskassa. Puhdistakaa nyt tomu siitä tarkkaan. Myöskin sen pitäisi päältä Tolosen kiillottaa, kun on vähän nuhraantunut. Ehkä Wanamo tai Tolonen sen virittää, jos matkalla on rempaantunut. Se myyjä sanoi, ettei sitä ole 3 vuoteen viritetty, mutta ei se epäillyt lähtiessä olevan korjaamista, kuin yhdessä äänessä. Tätä merkkiä pidetään parempana kuin Hulkkosen pianoa, mutta enempi tätä on käytetty. Minusta tuntuu tässä kaikupohja täyteläisemmältä. Mutta vaikka se olisi huonompikin, niin sille ei mitään mahda. Tuoli seuraa mukana. Nuottia en ole vielä ostanut.Asta kai pääsee 10 päivän tienoissa, mutta kyläilee ensi Ylivieskassa. Täältä on tohtori Sunila ja pari muuta herrasmiestä automatkalla siellä Pohjanmaalla. En tiedä käyvätkö meillä. Jos tulevat niin pitäkää vieraana. He ovat maanviljelysoloja tutkimassa. Kylläpä oli ikävä, että se Kalervo jäi luokalle. Oikokirjoitusta ja heikompia aineita täytyy nyt harrastaa nyt yhtäjaksoisesti, että voisi toisena pysyä yläpäästä. Kenties kumminkin oli parempi, että oli siellä, vaikka ikävähän se on, kun heti alussa joutuu huonojen kirjoihin. Hyvää tulosta emme voineet odottaa, kun pohja oli niin heikko.
En minä huomannut mitään malliväriä kirjeesi sisällä. Ostan oman käsitykseni mukaan ja lähetän, jos on kulkevaa. Postissa taitaa olla vaikea lähettää. Ne ringin patsaat samoin kuin aitakin siihen tuvan ja liiterin väliin pitäisi tehdä uudet. Ne ikkunain ulkovuorilaudat pitäisi maalata pohjamaaliin heti alhaalla ollessa. Savimyllyn tukkia epäilin heti ja sanoin myös tekijöille käsitykseni. Se puomi on liian lyhyt ja hevosille vaikea. Sitä ketoa Knuutin puolella ei saa kuoria.”