Rakkaimpani! ”En voi olla taas puutteitamme valittamatta. Asia on nyt niin, että Tammalasta loppuu ruoka noilta paremmin lypsäviltä lehmiltä ja vasikoilta. Sitä ei olisi uskonut, vaan kun täytyi pitää Ajoakin siellä ja Ukkokin kävi pieniä hetkiä siellä, niin on ruoka vähänä. Tosin se sateella elpyi, vaan ne jyystävät yötä päivää siellä, niin ei sillä ole aikaa kasvaa, vaan täytyykö tehdä siten, että karsitaan vieläkin näistä huonommin lypsävistä pois, vai osaatko neuvoa jotain toista toimenpidettä? Hakalehmät ovat olleet siinä kesantovainiossa, johon muutetaan ojanluonti. Meillä onkin Haapajärveltä yksi mies ojaa luomassa niin kauan, kun saa pohjoisesta työnansiotietoja. Työnjohtaja antoi hänelle urakan 50 p syli ja pyörtänöt myös pitää siihen mukaan kuokkia. Mehtälään mennään tiistaina, vaan Junttikankaalta emme saaneet kuin kaksi miestä, joten täytyy mennä kotoa lisää. Niitä saveja ovat pyytäneet hajoittaa urakalla nyt kun sinne mennään omalla väellä. Weikko sanoi hänellä menevän karhitessa vielä tämä aamupäivä. Lannanhajotus siellä on alettu myöskin. Tiilenteko ei ole vielä luonnistanut.Heikki raukka se on niin vetelä. Työnjohtaja ei tahdo sitä kärsiä enää. Arvi on kiusaantuneen näköinen, kun aina menee myttyyn. Arvi tahtoi, että Iisakki syöttää, mutta Iisakki on myös äkäinen. Tänään menen siihen katsomaan ja oikomaan asioita. En minäkään tahdo kestää tuon Heikin vetelää ruumista. Kivipeltokin oli tuumannut; onpa siinä vetelä mies. Lapset ovat vuoroonsa ajaneet sitä savimyllyhevosta. Talli Matti se on aina poissa.
Tämä kirje on aivan nurisemista, vaan olen kait vähän kiusaantunut yhdestä ja toisesta asiasta. Kaikin olemme terveenä, joten ei olisi syytä, vaan ei tahdo päästä tasapainoon tuon tiilenteon kanssa. Tämäkin kirje likaantui, kun kirjoitan sitä kyökin pöydällä, sillä kamarisi on sekaisin ja niin kylmä, että tahtoo siellä mennä konttaan. Lämpöinen tervehdys omaltasi”