Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi! Olemme vähän niin kuin väsähtäneet. Tämmöinen tunne luultavasti tulee siitä, kun on niin vähän väkeä. Ruista täällä naapurit leikkaa niin kovasti, että muutamilta on melkein lopussa ja me emme ole leikanneet kuin kaksi sarkaa kotivainiossa. Miten se lienee, kun tuo meidän ruis ei kiirehdi leikkaamista. Työnjohtaja sanoi, että se on niin vahvakasvuista, ettei se sen vuoksi joudu. Iisakki kävi illalla täällä ja sanoi, ettei sielläkään ole vielä leikattu. Kehotin heitä niittämään sen valmiin osan, sillä luulen, ettei siinä enää tule sirppi hallaa, kun tämän viikon on olleet niin kauniit poutailmat. Waan Iisakki arveli, että he ottavat siihen urakkamiehet, kun hänelläkin on niin paljon tukkimatta niitä ladon ovia. Sitten ne muurarin kysymykset Mehtälän takan muuraamisesta. Lähdetäänkö se muuraamaan siitä pankkopuun päältä vai sieltä sisältä, niin että röörit muurattaisiin niin alas kuin suinkin, että muuri tulisi lämpimämpi. Wai muurataanko röörit vasta siihen pankko puusta lähtien. Tämä ratkaisu pitäisi joutua, sillä Ransu tulee muuraamaan ensi viikolla. Mitään erikoista ei tänne kuulu. Lähetän tänään sen paketin tulemaan. Jumala olkoon kaikessa kanssasi. Sitä toivoo omasi”