Kirje 1921-9-12, Helsinki

Rakkaimpani! ”Terveisiä Wirosta. Kyllä siellä koetettiin olla meille hyviä. Heidän presidenttinsä (Riikin vanki) piti meille juhlapäivällisillä puheen, johon minä vastasin. Lienen onnistunut, koska hänelle tuli kyyneleet silmiin ja kaikki suomalaiset kiittivät sen onnistuneen hyvin. Matkalla tein monenlaisia havaintoja. Mutta näistä en jouda nyt kertomaan. Olen iloinen työnne menestyksestä, vaikka pelkään miten jyvät tulevat hoidetuksi. Sinne vinttikamarin lattialle voit vedättää ja pitää ikkunaa auki. Samoin myös Joosepin luukkua päivisin vaan öisin pitää tukkia. Mehtälästäkin täytyy ajaa kotiin, jos pakkaavat lämpenemään. Kirjoitan Kurikkaan ja kiirehdän telineitä. Laurilalle ei voine luvata syöttöä, sillä sitten yhä varmemmin on hänen eläimet ohralla polkemassa heinäorasta. Kyllä hän on syöttänyt jo niitä ketoja ilman pyyntöä, mutta varos edes vähän kun ei lupaa. Heinästä saitte myydessä kyllin. Heinänsiemenet pitäisi saada takaluuvalle niin pian kuin suinkin. Rukiita tuleekin kupoihin melkoinen määrä, joten voitte vedellä puida loput. Sitten heinänsiemenet riiheen. Pelkään jo molemmissa taloissa niiden itämistä, kun eivät ole oikein hyvästi. Kun se Mehtälän puinti on niin kallista a 40 mk tunti niin lienette sen jo lopettaneet viime viikolla. Ajata sieltä kotiin, että tulee tarkastetuksi pysyvätkö kuumentumatta. Mutta jos pysyvät niin antaa olla siellä. Idan huostassa pitää pitää avaimet, etteivät ole siellä avonaisen tuvan naulassa kuten tavallista. Kirjoitan Kurikkaan ja Ouluun, joten enempää en nyt ehdi. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”