Kirje 1921-9-13, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Tämä ei nyt ollut totta, sillä enhän minä nyt saanut kirjettäsi, jota kumminkin toivoin saapani tänä iltana. Täällä kävi Toivo Martikainen ja hänen äitinsä kylässä. T. käski sanoa kiitokset siitä rahasta ja tervehdykset myöskin.. Hän nyt viepi äitinsä pois täältä, vaikka oli aikomus tulla noutamaan vasta lokakuussaSunnuntaina. Kivipelto kertoi illalla Mehtälän puinnista, että se käypi oikein hyvin. Ensi päivänä oli joku ruuvinaula katkennut koneesta ja sen kanssa oli pitänyt käydä pajassa, joten ensi päivä ei ollut hyvä, vaan muuten kaikki meni hyvin. Ransu vetää jyviä. Siihen keskiaitan lattialle panevat kaurat. Ryönästä olivat ennättäneet vetää ne mustat kaurat puitavaksi. Lauantaina oli taas Mehtälän kone seisomassa puoleen päivään, sillä käyttäjän oli pitänyt olla pankilla asioitaan hoitamassa.
Kaikki muuten on mennyt hyvin, sillä ilmat ovat olleet niin äärettömän kauniit, että viljat ovat kuivia. Tällä kotona on puitu rukiita. Kolme sarkaa on Hakalassa vetämättä. Vaan se meijeriltä tuotu remmi ei kestänyt ollenkaan, kyllä se on kamala ryysyläjä, kun kävin sitä katsomassa. Ja omassa remmissä se jatko petti eilen iltapäivällä, joten puinti keskeytyi. Riihillä on oltu joka päivä, vaan sielläkin hätäilevät, kun ei tahdo mahtua olet sinne latoon. Niilokin veti eilen riihestä päästyä iltaan asti Hakalasta rukiita riihille. Näin me ponnistelemme ja on niin todella hyvä olla, kun on kauniit ilmat. Kun vain nyt tulisi se kuivausriihi pian. Iisakki siellä vielä myskää. Taas näyttää yöllä sataneen, vaan nyt aamulla on niin kaunis pouta. Woi kun olisi remmi ja kuivausriihi, niin kaikki menisi hyvin, sillä vielä olisi vesivoimaakin. Jätkät ovat vielä meillä, vaan kyllä suon heidän menevän, kun saadaan työt supistumaan. Sävyisiä he kyllä ovat. Lopetan, sillä kiire on postiin. Kaipaava tervehdys omaltasi”