Kirje 1921-9-15, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Täällä on aivan sateista, joten emme ole saaneet kauroja puiduksi, kuin Korpihaalta sieltä toiselta puolen tietä ja sinnekin vielä jäi toista sarkaa, kun sade keskeytti. Olkia on vedetty pois myllyltä, että sitten kun tulee puinti, niin saa ruveta täydellä voimalla puimaan. Viimeinen ruisriihi on vasta maanantaina, sillä vesi kävi niin vähäksi, ettei työnjohtaja sanonut sen vetävän ja kun voima lisääntyi niin rukiit tulivat niin märiksi, että jyvien panopaikoista tuli niin puute ja niin puidaan nyt riihillä viimeiset. Mehtälään oli jäänyt 6 ruisriihtä ja siellä puinti lopetettiin tiistai-iltana. Kaurat siellä olivat ruvenneet lämpenemään ja ne täytyi levittää tupaan. Tosin Iida ei siitä tykännyt, vaan täytyi myöntyä. Kivipelto oli siellä järjestämässä nämä työt.Kyllä täällä kulkee työn kysyjiä yhtenään. Oikein se ihmetyttää vai lieneekö ne muuten liikekannalla. Nyt puhun salaisuutta; Täällä on salapoliisi keskuudessamme. Hän kuului saaneensa tietoonsa jo 70 pistoolia Karjalaisen hommaamia. Hän kulkee punainen rusetti rinnassa ja kuului ajelevan missä sattuu. Luullaan paljastuneen yhtä ja toista. Kyllä olisi mukava, kun tulisi karjakko, sillä tuo poikineitten hoito on sitä ja tätä.
Perjantaiaamu. Sataa taas vettä, vaan meillä ei ole kovinkaan hullusti asiat. Kuivaselta sain kirjeen ja anteeksipyynnön. Hän arveli meillä ollessaan joutuneensa paholaisen haltuun. Joudutan tämän postiin. Lämpöinen tervehdys omaltasi”
JK Niitä vanhoja heiniä vanhalta luuvalta meinaamme vielä myydä, että saamme mahtumaan olkia. Meidän eläimet eivät niitä syö.”