Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Täällä on aivan satanut ja tänään on satanut räntää, että maa oli kappaleen aikaa lumen peitossa. Tietysti oli heti lähdettävä hakemaan karjaa pois Mehtälästä. Jyväin ajajat veivät sanan, että tuovat karjan pois ja Aliisi tuli niiden mukana, sillä eihän niitä kotiin päin tarvinnut ajaa. Ja nytkin illalla, kun tätä kirjoitan on äärettömän kylmä tuuli ja vettä vihmoo. Woi, miten saamme perunan pois. Riihellä on oltu, sillä ei sitä ole saattanut tuossa ankarassa myrskyssä olla perunamaalla.Ne trillat toivat meille Erkki emäntineen ja olivat yötäkin. Enhän minä ole trillahenkinen, vaikka näyttävät nätiltäkin. Tosin nahat ovat rikkinäiset, vaan nehän saa korjaamalla terveeksi. Vaan niitä keisejä en olisi oikein antanut, sillä me tarvitsemme niin usein huonompia keisejä ja ne niin säälittä saattoi panna matkaan ja olivathan ne niin kovin tilavatkin. Ne kaurat Mehtälän tuvasta tuotiin kaikki kotiin. Riihittämistä on vielä tulevalla viikollakin kaksi päivää Mehtälässä. Menen nukkumaan, sillä Katri itkee äitiä viereen, kun on niin kylmä. Sikalassa pitää nyt kulkea vahtaamassa.
Perjantaiaamu. Koko yön on satanut ja tuullut vaan aamupuolella lakkasi sade vaan tuulee niin ankarasti. Perunaa ruvetaan nyt ensin ottamaan kuokilla ja kun vähänkään kuivaa niin sitten koneella. Sen auran terä särkyi kokonaan, kun Karsikas seppä sitä rupesi korjaamaan ja terää emme siihen saaneet mistään, joten ostamme uuden auran ja pakosta isä. Tervehtien omasi”