Kirje 1921-9-7, Helsinki

Rakkaimpani! ”Matka entiseen tapaan sujui hyvin, mutta huolia yhtä ja toista toi matkani. Lähinnä huolettaa minua puinti, joka lienee aloitettu Mehtälässä. Ryönän kauroja, joka on vasta leikattu ei saa puida, vaan pannaan latoon, kun ensin hyvin kuivaavat. Kyseenalaista on Uuden suon kaurankin kanssa, mutta voinee sen puida, jos ovat kauniit ilmat. Rukiista puidaan lyhimmät, mutta yläpäähän voidaan jättää pisimmät, että saa ladonkatto-olkia. Ei kumminkaan tarvitse jättää paljoa, sillä Hakalassa on pitempiä, joten voidaan puida osa vartoilla kotona. Ohrat puidaan siellä kaikki koneella. En tiedä joutuuko ohjeeni enää, sillä kauan ei puinti kestäne. Sinne pitää mennä Toivosen, Kivipellon ja kasakkain sekä hevosten, kun on ajo pellolta. Mehtälänkin aurahevosia täytyy silloin käyttää ajoon. Hyvä olisi jos Matti voisi ryhtyä virtsanajoon, jos on työvoimaa muuten riittävästi. Rukiitkin saa puida vaikka kaikki, jos ajan käyttö muuten haaskaantuu. Toisin sanoen jos työ kesken päivän keskeytyy. Heinänsiemenen puintia en voi suosittaa, kun ne ovat märkiä ja kuivuminen on vaikeaa ja kun kone lisäksi kuorii. Kun ruvetaan puimaan niin täytyy pitää Iisakin tai Kivipellon yhtenä ja tuottaa niillä siemenet järkiään kotiin.Jos Wille soittaa sinulle siitä hevoskaupasta niin välestä 6500 mk ellei 6000 mk saa siitä, sillä saan Tarvanalla paraan hinnan, sillä ministeri Pullinen ostaa varmaan sen. Olen kirjoittanut Willelle ja Iisakki antoi kai sinulle ne nahkaset suihtivarret, jotka ostin varsoille Ylivieskasta. Pane ne sinun hallussa oleviin suitsiin. Kotona älä anna minkään häiritä rukiinpuintia. Oikeastaan pitäisi puida molemmilla riihillä, mutta se kotiluuva jäi kiinni niihin heinänsiemeniin ja monet muut touhut taitavat sitä estää. Kotona laittelee Iisakki riihelle rappusia ja tukkinee takan kohtia uudella puolella. Käypä katsomassa voiko siellä vinttikamarin lattialla kuivata heinänsiemeniä. Epäilen, ettei se ole niin tihiä, että uskaltaisi siihen levittää. Jos vasten luuloani niin on, niin silloin voisi kokeilla ulkoa puintia ja sitten levittää lattialle.
Ouluun kirjoitin niistä tytöistä. Jos Laina pidetään niin on meillä melkein liikaakin tyttöjä. Ei siis puhuta Idalle mitään eikä muita kuulustella. Tosin ei ole oikein hänen tilalleen sopivaa, mutta täytynee Olgalla yrittää, vaikkei se huoneelle halua. Mutta navettaa eivät ne kaikki mahdu enää. Toivotaan, että tämä asia järjestyy. Kysäsin Iisakkia, mutta lakkasimme puhumasta pian. Omia olen ajatellut kysyä tai ilmoittaa, että hän saa tulla, jos toimii kuten vaaditaan. Ensi viikon puinneista kotona kirjoitan toiste. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”