Kirje 1922-1-14, Helsinki

Rakkaimpani! ”Arvattavasti olet kotona, kun tämän saat, sillä vaikka onkin sydän Oulussa, niin asioiden vuoksi arvaan sinun kiirehtineen kotiin. Kalervon leikkauksesta sain tiedon jo eilen. Uskon hänen ottaneen kohtalon tyynesti vastaan. Hän on niin erikoinen. Kerro mitä kuului sinne. Wienolta sain kirjeen, johon nyt vastaa sinulle. Manna Pylkölle ei anneta lisää rahaa. Antaa sen ladon olla siellä, että käväsen katsomassa. Liiankin paljon annoitte, mutta vahingon varaahan ei ole. Oikein teit, kun et Pentin kanssa ruvennut millekään, Kirjoitan huomenna Isollekoskelle. Heinänajaksi kai on parempi panna Iisakki Lehtisen kanssa, sillä hän tuntee ladot. Sianporsaista saanee 150 mk. Arvattavasti eivät arvaa kysellä, mutta kyllä menevät pian, kun muutaman noutavat. Astuta nyt ne toiset siat heti, niin joutuvat kevätkysyntään porsaat. Heiniä saatte myydä 1 mk kilo, jos on ostajia. Lupaa Toivosen noutaa 6 varrellista taikkoa osuuskaupasta, jotta saa antaa pojille. Mutta numeroikoon ne ja antakoon vastuuvelvollisuudella kullekin. Lopuille lienee vanhoja. Numeroinnissa on pantava jatkoksi tyttöjen taikoille siis 8. Lantaa määräsin ne ajamaan maanantaista alkaen. Silloin käy miehet melkein vähiksi, mutta kun ajo on pitkä niin käyttäköön tiuhtiammia. Jos se toinen junkkari Heikki sieltä lähtee niin käske telefoonilla Willen kautta Mikko Kankaalta niin pysyy varmaan. Älä viitsi ottaa kasakoita, vaikka työt ovatkin nyt miehiä kysyviä. Koettakaa Mantere saada särkemään puita ja roskasilla ilmoilla voitte antaa hevosien olla tallissa, jolloin saavat särkeä puita joukolla.Töitä on täällä taas niin paljon, että syöntien välit tahtovat venyä pitkiksi. Taaskin on kello 5 j.p.p enkä ole ehtinyt saamaan kuin voileipää ja teetä ja juustoa. Ne minun lakini maanhankinnasta herättävät semmoista huomiota, että on aivan kuohuntatilassa sanomalehdistö, vaikkei niitä ole vielä julkaistukaan. Se kulkee Lex Kallio nimellä kaikkialla (se on Kallion laki).Minua ei tuo hermostuta, sillä osoittaa vain, että olen käynyt suureen asiaan käsiksi. Melkein luen hyökkäykset kunniaksi itselleni, koska suunnitelmieni päämäärä on tilattomien kiinnittäminen maahan. Sen edessä kehtaa seisoa.
Sen pehmosen pultin saisit korjata pois, sillä käyttäköön nyt suutari niitä ostamiani. Kaikille tytöille tehdään pohjien kanssa. Tuvan päällä pienessä korissa on lisää emiä ja kantuja? Jos ne loppuvat niin voi ottaa sieltä nurkasta orrelta yhden pienen vuodan, josta saa emiä pohjakenkiin. teetä myös itsellesi, jos se suutari on hyvä. Jos se ei sinua miellytä niin älä pidä muuta kuin mitä välttämättä tarvitsette. Keväällä näköisempänä aikana voitte ottaa uudelleen. Anna myös korjata tyttöjen vanhat kengät. Jos niihin pulttia tarvitaan niin pistä kirjoihin. Lohduta ja rohkaise Toivosta, jos se hermostuu poikien junkkaroimisesta. Sanopa sille, jos Mehtälästä pitää hakea ruumenia, niin vieköön silloin lantaa sinne pelloille ja savia. Silloin eivät tietysti käy kuin kahdesti, kun on kuormat mennen tullen. Minä ehkä hänelle kirjoitan huomenna. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”