Rakkaimpani! ”Täällä olen nyt Oulussa. Tulimme yhdessä Pirttiperän isän kanssa. Hänkin tuli lääkäriin. Kalervoa en ole vielä nähnyt. Hän oli ollut väsyneen näköinen ja aikonut odottaa äitiä, vaan olivat sanoneet, ettei äiti tule ennen kuin Kalervo on levähtänyt ja niin hän oli tyytynyt. Kerttu kertoi, että Kalervo oli oikein vakavana, ei ollenkaan ollut nauranut. Meidän nöyrä pojumme. Jumala häntä suojatkoon. Kaivaten omasi”JK. Anni arveli, että isällä on kasvi eikä sitä leikata. Siis se on hänen elämänsä lopettaja ja juoksun päättäjä.”