Kirje 1922-1-22, Helsinki

Rakkaimpani! Käväsen Järvenpäässä tänään, joten ajan vähyys hätyyttää nytkin vaikka on sunnuntai. Aloitin aamulla kirjeen työnjohtajalle. Kirjoitin siinä vastineen Mantereelle. Lopettaissa ajattelin kumminkin, että tuliko se oikeaan paikkaan. Ellei mielestäsi ole, niin pidä sinä molemmat nämä kirjeet ja toimita asiat sen mukaan.. Ihmettelen etten heti antanut tällaisia määräyksiä lannanajon suhteen. Käytännössä olisin sen ensi päivänä huomannut. Työtä on paljon. Kotiintuloa en tiedä, kun pitäisi saada ne paljon puhutut maaraformit eduskuntaan. Riennän asemalle tuomaan terveiseni. Woi miten kernaasti pistäytyisin itse junaan, Huomenna sulkisin sinut syliini. Ja sitten taas matkaan. Miksi elämämme on tämmöistä, kun se voisi olla toisinkin. Mutta ei aikaa haaveiluun. Juna jättäisi ja sitä en salli. Lämmin tervehdys KyöstiltäsiJK.
”Ihmisen herra” olen ostanut ja matkalla sitä luin ja nyt se polttaa mieltäni, kuten tiedät. Harvoin luen tuollaisia, vaan jos on hyvä niin nielen sen kerralla. ”