Kirje 1922-1-25, Nivala

Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Saa nähdä, miten onnistut siinä emännöitsijän hommassa. Toivon sydämestäni, että se sattuisi kunnollinen, sillä siitä riippuu niin kokonaan hoitosi vaihdos, että se tulisi parempi ja terveellisempi ja ruokahoito säännöllisempi.Siellä on nyt käymässä Pokelan Maikkikin. Hän ei saanut rauhaa, kun hänen paperinsa hylättiin (päästä postilaisten kirjoihin) postihallituksessa. Vaan hänen täytyi itsensä lähteä niitä herroja tapaamaan, kun he aikaisemmin ovat luvanneet ottaa hänet kirjoihinsa ja nyt epäsivät, kun hän sinne haki. Maikki raukka ei usko vähällä, kun hänenkin hermonsa on pettänyt. Hän aikoi käydä sinunkin luona.
Westermarck saatiinkin kiinni. Sillä sitä en olisi oikein toivonut, sillä nyt on se minusta vielä hirveämpi. Mutta Jumalan johdot ovat kaikessa järkkymättömät. Uskon, että se on helvettiä, jota hän tuntee nyt tunnossaan palatessaan selvittämään kaikkea, minkä uskoi pimeässä ainakin vähän aikaa pysyvän. Woi raukkaa ja rouva vielä tietoinen tai tietämätön kaikesta. Oliko heillä kuinka monta lasta ja niidenkin täytyy olla nuoria, koska he itsekin ovat nuoria.
Rovasti tuotiin kotiin tiistaina iltapäivällä. Kirkonkellot soivat ja ystävä lauloivat Siionin virsiä. Malmberg oli kirjoittanut Kuopiosta ja kysynyt onko rovastille mitään tapahtunut, kun Heikinpäivänä tuli vastaan maantiellä ja hänen oli täytynyt pyörähtää takaisin kotiinsa. Kerrotaan, että rovasti on ollut perjantaina kauan aikaa tajutonna. On ihmeellistä mitä tämä on. Se vain on varma, että ihmisen sielu elää. Nyt juuri kun tätä kirjoitan, soivat kirkonkellot harvakseen ja juhlallisesti rovastille. Kaikki tuntuu tällä hetkellä niin kovin turhalta ja katoavalta. Masentua ei saa, on kaikki ohimenevää. Olemmehan täällä vain vähän aikaa. Antakaamme aina parhaintamme, niin kerran kun seisomme tarkastamassa elämäämme, voisimme sanoa; en osannut Herra paremmin. On sanottu, että rovasti haudataan 8 päivä ensi kuuta ja sain juuri kutsun laulukuoroon, jossa harjoitellaan tuon vanhuksen haudalle.
Töiden kanssa mennä repostelemme kuten ennenkin. Kelit ovat huonot, melkein aina huilaa lumi ja pakastaa väliin, niin sen arvaa minkälaista on luistaminen. Isonkosken Jaakko on meillä laittamassa rekejä kuntoon. Hän tuli jo sunnuntaina. Toivoisin, että Weikko kirjoittaisi töistä, jos hänellä on vähänkään aikaa.
Täällä ovat tohtori ja Kivimäki ruvenneet hommaamaan nuorisoseuralle pianoa. Heillä on lista, johon merkitään, mitä kukin panee. Meillä he eivät ole vielä käyneet, vaan aikovat tulla. Sano nyt mitä pannaan. Lapsille kirjoitin. Lähetän taas nämä veroilmoituspaperit. Ne olisi täytettävä tässä kuussa ja miten voit ne siellä täyttää, kun kaikki paperit ovat täällä. Olkkonen sanoi, ettei vielä ehditä istumaan valtion verotuksessa, kun on kunnan taksoituskin kesken. Hyvää yötä.
Perjantaiaamuna
Sain kirjeesi, josta kiitos. Tulisinhan mielelläni luoksesi, eikä täällä mitään erikoista ole nyt kiinni pitämässä. Mutta minua aina pelottaa ne ylhäiset. En kaipaisi heidän seuraansa. Olisimme vain kahden. Eihän maalainen heidän kehittyneeseen kaupunkilaiselämäänsä sovi. Niin mielelläni haluaisin nähdä sinun muhkean kotisi, mutta aina vain tulee minulta, kun se sinun seurapiirisi on niin ylhäistä ja niin alentuvan pikkumaista.
Nyt on täällä se koneiden esittely ja tarkastelu, joka tapahtuu Hankkijan puolesta. Koneet ovat asetettu tohtorin tontille sinne, missä on uusi rakennus ja esitelmät pidetään kunnantalolla. Weikon haluaisin panna sinne ja työnjohtaja myöskin haluaisi käydä katsomassa, sillä onhan meillä traktori. Korkein Sinua suojatkoon omasi”