Kirje 1922-10-11, Nivala
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Karin ajoa emme saaneet, sillä kuutio ei ollut noussut 60 markkaankaan. Waan me tuumasimme, että sitä saa vetää vapaasti talvella ja menee kaupaksi keväällä ja kesällä.Meillä ovat huoneet nyt nurin. Ei kumminkaan muut kuin sali. Kyllä se oli suuri työ mulistaa se rossi, mutta kyllä se oli välttämätön, sillä se kellarista tuleva kaasu alkoi lahottaa niskoja suurempien rakojen kohdalta. Nyt saadaan kaikki nämä korjata. Weli Juho ja Keskikotila ovat siinä työssä. Sementti jo vedettiin rakoihin, joista toiset olivat suuria eikä mitään ollut siellä raoissa. Perikamaria emme rupea nyt mulistamaan, sillä niin soukassa huoneessa se törky ei mahtuisi muualle kuin ulos ja näin syksyllä ei voi kostumisen vuoksi sitä tehdä. Olen niin hyvilläni salin kuntoon tulosta ja perikamarin tukimme alaalta päin, niin haju ainakin vähenee ja sekin on hyvä.
Traktori käy oikein hyvin. Työnjohtaja on ajanut pienien ojienkin yli ilman rumpua. Tänään se taitaakin loppua kyntö siitä vainiosta. Nisula on aurannut laitoja hevosilla. Nakkaus ja Kampsula ovat ajaneet lantaa. Pirttiperä onkin ollut kaksi päivää pois, kun sillä on joku maanmittari. Iisakin on pitänyt olla aivan myllyssä. Työnjohtaja Nisula ovat auttaneet, että mylly on saanut pyöriä yötä päivää. Wesi väheni, joten räätipari ei enää pyöri.
Meidän pitäisi mennä Ojalle häihin ensi lauantaina, vaan kun on se lammaskurssi, niin ei pääse etkä taida sinäkään tulla. Lahtia en ole pitänyt, sillä nyt on niin lämpimät ilmat, ettei vielä hirveä mätkiä lihoja ammeeseen. Ja yksi asia on, ettei ole oikein tarmokasta joka johtaisi mukana, sillä minä olen vähän huonosti voipa. Asia oli niin, että kun tuplia panimme ja tytöt lähtivät navettaan jäi kamarissasi osa paperoimatta, niin kurkotin panemaan ja siinä vähän venähti keskipaikka ( en usko vatsahaavan olevan) ja siitä ajasta on se kipeä ja pöhöttynyt, joten pidän aina öisin kylmää käärettä vaan syödä en tahdo oikein uskaltaa. Olen nyt oikein taitava liikkeissäni. Tiistaina porsi yksi sika ja antoi 12 vankkaa possua vaan karsina on niin pieni, ettei mamma mahdu oikein kääntymään. En jouda enempää, on kiire einettä panemaan pöytään. Lämpöinen tervehdys omaltasi”