Helsinki 24/X 22 Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Mene vain lauantaina lapsien luo ja jätä hevonen Ylivieskaan. Jos tulen lauantaina niin voinhan minäkin kävästä lapsien luona, mutta jos hallitus nousee pystyyn, niin en voi tulla ainakaan ennen kuin sunnuntaina ja kyseenalaista on pääsenkö. Älä ole tähteni levoton. On kyllä ikävä, että nimeni kuluu tällaisessa jauhamisessa, mutta kyllä minä tästä selviän. Asia on nimittäin niin, etten ole todellisesti ryhtynyt vielä koko asiaan, vaan olen prässännyt kokoomukselta vain selville ehtonsa, mitä he asettavat yhteistyön ehdoksi. He ovat jo kahdet ehdot antaneet, ja minä olen ne kylmästi hylännyt, enkä ole ryhtynyt puuhaan niin paljon, että olisin persoonista neuvotellut. Erimielisyys koskee yhä lex Kalliota ja siinä minä en voi antaa perään tai olen mennyttä miestä politiikassa. Tähän asti olen hoitanut asian ystävien mielestä hyvin. Keskustahallituksen saisin helposti pystyyn, mutta en tahtoisi molemmille puolille haukkujia. Mutta täytynee sekin tehdä, ellei muu auta. Perään en suunnitelmissani anna. Ehkä huomenna annan uutisen, etten ryhdy millekään. Suokoon Jumala, että osuisin oikeaan. Oman kunniani tähden en kantaani määrää, vaan sen asian, jota olen ryhtynyt ajamaan.Jos Alakotila ja Pirttiperä on siellä töissä niin kysy heiltä eikö he tietäisi kunnollisia renkejä. Ottaisimme muutamia nuoria poikiakin joukkoon. Weljelleni Yrjölle kirjoitin samasta asiasta. Se Matti Perkiö pääsee myös sotapalveluksesta, mutta eihän sekään erikoinen ollut. Kaikessa tapauksessa olisi saatava kylliksi miehiä, ettei uusille johtajille tuntuisi ala pelottavalta. Onko väentupaa laitettu? Ellei niin otan sen työn alle, kun tulen. Saapa nähdä tapaammeko Ylivieskassa. Kaikessa tapauksessa osta II luokan lippu. Sydämelliset terveiset Omaltasi”