Rakkaimpani! Kiitos kahdesta kirjeestäsi. Werorahat minulla on, vaan kassaan ei jäänyt kuin muutama satanen. Olen miettinyt, miten saisimme vähänkään lisää rahaa ja tuleekin Alamaan isäntä pyytämään sitä ladon päässä olevaa karia ostaakseen valtiolle kuutiokaupalla ja me työnjohtajan kanssa suunnittelimme, että sen saa myydä. Työnjohtaja arveli olevan sitä useampia kuutioita.Illalla toi kirjeesi Nisula ja sain heti keskustella hänen kanssaan niistä pojista. Hän tuntuu tykkäävän enempi Skogbergistä vaikka kiitti molempia poikia hyviksi, vaan luonteensa puolesta S parempi meille vaan on vähän plikkojen perään. Ransulta kyselin sitä Roivaisen poikaa. Se ei ole ruvennut vielä mihinkään ja Ransu lupasi ottaa siitä selon. Tallin rööri on nyt laskettu maahan ja osa peitettykin. Säiliön puolelta jäi se vielä valmistelematta, vaan Huippula tulee sen työnsä valmistelemaan huomenna. Mehtälään panimme Hiljan paimentamaan, sillä se tyttö meni kotiinsa. Iida piti siitä tytöstä ja hän aikoo mennä syksyllä palvelukseen. Käskin Iidan kysyä meille, vaikka hän on liian nuori, vaan tunnettu on aina mukava ottaa. Hän tulisi meille mielellään, jos pääsisi kotoaan. Traktori ei ole käynyt sitten kun kävit kotona. On siinä korjaajakin ollut, vaan ei ole joutanut lopulleen korjata. Tänään oli määrä hänen tulla, vaan ei ole näkynyt.
Aamulla. Sataa ja pitäisi lähteä heiniä viemään Ouluun ja turnestakin on vielä panematta läjiin. On se kumma, kun työnjohtaja lähtee, vaan minä luulen syyn olevan kokonaan Lyylissä. Hän ei voi enää sitä nähdä, kun hän ilmestyy tyttöneen. Se on melkein mahdoton ylpeälle minälle. Lyyli raukka ei voi vedota mihinkään, kun on itse syyllinen.
Kuulehan, kun keskellä tätä rahapulaa minun tekisi mieleni perunamyllyä, sillä noita perunoita tuli niin paljon, joista saataisiin jauhoja. Otapa selkoa paljonko se maksaisi. Kun kuulen hinnan niin sitten vasta se jääpi pois mielestäni. Niemelän Kusti ilmoitti, että hän myy talonsa 20 p tienoissa, jos haluat sen huutaa Feelille. Ei sanonut viitsivänsä tehdä niin paljon työtä, kun siinä pitää. Woi sitäkin polosta, miten ajattelee, eikö hänelläkin ole liian paljon vapaapäiviä, koska niin usein joutaa rypeä maantienravissa.
Maksoin minä Juholalle sen velan tai ne olivat ottaneet pois päältä meijeritilistä ja silakoita ja pentsööriäkin? oli otettu laskuun vaan tulivat selväksi. Kunpa siat rupeaisivat porsimaan, niin olisi siitäkin tuloja vähän. Älä lähetä, kenties me pääsemme kulkemaan. Lämpöinen tervehdys omaltasi”