Kirje 1922-10-8, Helsinki
Helsinki 8/X 22 Rakkaimpani. ”Olen ollut sopimassa Skogbergin kanssa. Hän on koko olemuksellaan työmies. Koolleen lyhyenläntä mutta tukeva. Olemukseltaan hieman hiljainen ja hieman välttävä katse. Uskon hänessä olevan kykyä ja tarmoa, mutta minua vähän häiritsee tuo katse. Mutta hän ei ole ennen minua ja eduskunnan puhemiestä puhutellut, niin voi hän ehkä ujostella. Koetin parhaani mukaan hänelle kuvata tehtäväänsä. Hän ei kysellyt mitään mutta kuunteli ja otti huomioon Sinun opetuslapseksi vaadin. Nähtävästi hän piti tätä vähän outona, mutta kun sen vaatimuksena sanoin, niin hän myöntyi kuten muihinkin talon tapoihin. Puhuimme raittiudesta, siveellisyydestä, puhdetöistä ja kahvilassa istumisesta ym. Myös sovimme, ettei Työväentalolla käydä. Sen hän piti itsestään selvänä. Hän on ajanut vähän traktoria ja aikoi vielä opetella. Sillä tilalla on 4 suurta traktoria, maat salaojitettu, joten hevosia ei peltotöissä käytetä. Hän katui, ettei tullut keväällä meille, vaikka oli aikonut. Nyt on meillä kaksi vankkaa miestä, joten tuntuu tukevalta. Työnjohtajia on tarjolla, mutta ehkä meidän on paras pitää nuorta tervettä voimaa. Enempää en nyt kirjoita. Sen pidän outona, ettei hän ottanut mitään pestirahaa. Ehkä on paras, ettet puhu vielä tästä, sillä hän suuremmalla palkalla hakenut pariin muuhun paikkaan ja mahtaako kestää kiusausta, jos saa kutsun. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”