Kirje 1922-11-12, Nivala

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Ja Liitossa oli kuvasi. Se taakka, joka nyt laskeusi kannettavaksesi on raskas. Tuntuu nyt kaikki ristiriidat painavan Sinua kahleillaan ja minua vapisuttaa. – Mutta sitten muistin. Kerran täällä maan päällä on kulkenut suuri mies Jeesus Kristus Jumalan poika. Hän sanoi; minun tulee tehdä sen tekoja, joka lähetti minut. Minä olen tullut en omaa tahtoani tekemään, vaan sen joka lähetti minut. Waikka tiedän, ettei työsi ole hengellistä, niin on se työ Jumalasta. Onhan tämä Jumalan määräämä koti meille. Hän on määrännyt työn meille täälläkin. Hänen tahdostaan olemme siinä, mihin hän on meidät pannut. Muistan sen lapsen haaveilun, tahtoisin kuolla ja mennä enkeliksi, että siellä korkeuksista saisin sinulle sanoa mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta nyt ei tarvitse tätä haaveilla Jumala antaa kaikessa tiedon, kun vain olemme nöyriä kuulemaan. Häntä ymmärrän, ettemme saa koskaan heti tietoa, miksi asia on niin ja miksi emme saa heti tietoa ja asiat menevät toisin kuin tahdomme. Herra olkoon purjettasi ohjaamassa niin kuin tähänkin asti.Lunta täällä on kovasti. Kaurat Joelta ajettiin ja puitiin, kun myllyssä olikin voimaa. Pian on Joki tyhjänä kauroista. Siitä sonnikaupasta ei tullut mitään. Niemelän Heikki kävi pyytämässä, että sinä ostaisit sen Savimäeltä ostetun riihen tontteineen. Kyllä Heikki raukka on niin hädässä. Wstaa heti tähän kysymykseen. Nyt ei minulla ole iso kassa, vaan kyllä toimeen tulen. Perttulan pöydällä on kuvia Jeesuksesta ja enkeleistä, voi miten ihana. Pirttiperän isä näyttää olevan jo puoliksi Taivaan Isän toisessa kodissa. Lämpöinen tervehdys omaltasi”