Kirje 1922-11-13, Nivala
Rakkaimpani! ”Täällä on lumi sulanut melkein kaikki. Miehet ovat vedelleet lantaa ja heiniä. Iisakki meni riiviikkoa pitämään Aittoperälle. Eemeli käyttää myllyä ja työnjohtaja aikoi käydä öisin kyntämässä. Iida tahtoi myös mennä joksikin päiväksi kotiinsa korjailemaan vaatteitaan. Harjoittelijat ovat pysyneet reippaina. Katri on vain hyvin somas, mahtaneeko hän tulla kummemmaksi. Perttula on hiljainen poika. Käskin hänet tänne sunnuntaina. He kävivät Toivosen kanssa Itulla ajamassa. eivät tahtoneet saada ensin sitä aisoihin. Perttula osoitti aisoihin pannessa taitavuutta ja rauhallisuutta. Se tuntuu niin hyvältä. Hänen pöydällään sanoivat olevan postikortteja Jeesuksesta.Niin taitaa olla, että Weikko tulee kotiin joululta. Woi kun se olisi oikein tämä teko. Täällä kävi Sarlinin Wille kysymässä halonhakkuuta siinä heidän kotinsa vieressä. Ilmoita mitä tuumit.- Katri pyytää nukkumaan. Hyvää yötä. Tahtoisinkin olla Korkeudessa liitävä enkeli, josta pääsisin sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta onhan nytkin hyvyyden ääni, joka sanoo mitä on tehtävä. Toivon, että Jumala antaisi Sinun tuntea oman äänensä. Johtaissas rakkaan isänmaan asiat oikeaan uomaansa. Kunpa saisit oikeat toverit, jotka auttaisivat Sinua. Tuntuu niin pahalta ja masentavalta, kun noin kauan menee miehistöä asettaissa. Mutta askel kerrallaan, ei saa väsyä, ei masentua, näin on Herran tahto. Olet ponnistellut kauheita ristiriita-aaltoja vastaan. Kenties tämä on tarpeellista Sinulle tässä uudessa tehtävässä. Jumala Sinua suojatkoon. Kaivaten omasi”