Kirje 1922-11-18, Helsinki

Helsinki 18/XI 22 Rakkaimpani! ”En muistanut edellisessä kirjeessäni muistuttaa, että menisit pankille ja koettaisit saada sen säästön ulos. Wekseli lankeaa maksettavaksi 22 pv, joten tiistaina pitäisi rahojen olla täällä. Ellei tule niin täytyy minun ottaa vekselillä niin vastenmielistä kuin se onkin. Haluan sen kumminkin maksaa kerralla.Mitä arvelisit, jos ottaisimme sen Saalastin Lailan meille. Minua säälittää aina sen toverini perhe, vaikken voi sitä Fiia kärsiä. Mutta minusta tuntuu, että niissä lapsissa voisi olla sitä hyvän isä henkeä, vaikkakin pelkään kasvatuksen laiminlyöntiä. Työtä siellä olisi jos rehun punnituksen ja kaiken säännöllisesti järjestämme. Onko niitä kursseja tullut. Aloitin tämän kirjeen illalla ja yritän tänään työstä tullessani jatkamaan, vaan silloin tuli luokseni entinen Ylivieskan asemapäällikkö Aarnio, joten en paljon ehdi ennen junanlähtöä kirjoittamaan.
Koeta nyt saada sieltä rahaa, sillä tähän nojaten koetan saada tilapäistä lainaa. Willelle kirjoitan myös. Koettakaa nyt järjestellä töitä. Ellei ole keliä, niin voisivat käydä päivisin rangan hakkuussakin kotisarassa. Samoin metsän puhdistuksessa Mehtälässä. Pidä huoli, että olkia on eläimillä. Samoin alusrehuksi silppua. Kuten sanoin enempää en ehdi Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”