Kirje 1922-11-20, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Kyllä minä en valitettavasti pääse isäsi haudalle, sillä taytyisi lähteä keskiviikkona, jos mieli olla siellä perjantaina. En varmuudella voi luvata voinko ollenkaan tulla, sillä työtä ja huolta on paljon. Luultavinta on etten pääse, vaikka olisi tärkeä käydä siellä.Onpa hyvä, että olette vihdoinkin saaneet sähköt. Nyt voitaisiin siis Katrin päivän iltana lukea ja tutkia, johon ei lampunvalolla ole ollut kyllin tilaisuutta. Arvaat, miten rajaton on haluni päästä käymään siellä ja sittenkin voi se estyä. Älkää ottako sinne myllyyn paljon vieraitten käytteitä. Omia kauroja voi niin myöhään käyttää osan kuivaamattakin. Mutta parempi olisi kuivata. Pitäkää nyt huoli, että tulevat puiduksi kaikki. Myllylläkin voi panna laareihin, jos ei muualle mahdu. Myöskin Tikan kamariin voi panna, jos hän nyt menee. Pankaa Perttula tallimieheksi, jos Iisakki tarvitaan myllyssä sitten kun Tikka menee. Sille Jouko Mattilalle maksamme 250 mk kuukaudessa, jos haluaa tulla. Mutta ei enempää.
Kolille kirjoitan myös. Myydään se Jaska äärimmäisessä tapauksessa 4000 mk. Lähettämäsi vekselin sain myös tänään. 10.000 mk uupuu varani, vaan kyllä minä sen järjestän. Kirjoitan Kolille, että kahdella ehdolla otamme kurssit, etteivät tule joulun aikaan ja että neiti Saikkonen tulee ohjaamaan. Oikein teit kun arvostelit Mäntymiehen. Koli on puolueellinen hänen suhteensa, kun on serkku. Minä kehasen Saukkosta olkoon vaikutus mikä tahansa.
Saa nähdä miksi muodostuu asemani. Wirkamiehet ovat hermostuneita. Mutta kai tarvitsemme senkin kuorman. Sano terveisiä äidillesi ja siskoillesi. Etkö saa seppelettä isällesi meidän puolesta. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”