Kirje 1922-11-6, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kaikesta, jonka sain osakseni kotona käydessäni. Istun taas tutun pöytäni ääressä ja muistelen, mitä ohjeita olisi tarpeen teille antaa. Paljon ei ole mieleeni tullut, vaan kirjoitan työnjohtajallekin muutaman rivin, että pääsee alkuun työt taas vapaaviikon jälkeen. Mitään erikoista ei ole muistunut mieleeni, josta Sinulle olisi hyötyä. Koeta nyt pitää huolta, että ne miesten asumukset olisivat viihtyisät. Erikoisesti huomautan Yrjö Perttulan huoneen viihtyisyydestä, sillä se mies saattaisi olla meille tärkeä. Työnjohtaja voi siinä nähdä kilpailijan ja sen tähden meidän pitäisi pitää huolta hänestä. Hänellä ei ollut mm. arkkua. Anna sille se harmaa arkku omia tavaroitaan varten, jonka näin juuri lähtiessäni tuvan höyläpenkin vieressä. Tämäkin on pieni huomaavaisuus häntä kohtaan ja ne tavarat mitä siellä on pysyvät jossain laatikossa. Hallituskysymykseen en vielä puuttunut, vaikka sysäyksiä olen saanut. Presidentillä on päivälliset, joten ei tarvitse nyt mennä sinne. Enempää en nyt tiedä sanoa. Liakka on luonani ja käskee sanoa terveisiä. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”