Kirje 1922-11-8, Nivalassa

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Nyt meillä on 11 miestä Tuomaala ja Iisakki siihen luettuina. Pidän kovasti noin ensi näkemältä Perttulasta. Vaan en mitenkään tahdo luottaa mihinkään ulkonaiseen. Nyt olen kuullut, että Mantere oli aina ostanut läskiä ja lämmintä maitoa Pirttimaalta. Kotilassa hän oli kerran käydessään oikein parjannut ja nyt nekin sain tietää. Työnjohtaja kuului olleen oikein ilkeä ja kavala. Hän oli sanonut, ettei se tahdo maksaa sitä ruan?? parannusrahaa aina vain katselee. Ja sitten ivannut Tikalle niitä meidän teeiltoja. Minun on ollut sen tähden paha olla. Sillä emme tiedä, miten kavaloita on kodissamme. Sanoin työnjohtajalle, kun hän tuli sanomaan tiistai-iltana, että nyt tuli 4 renkiä, niin ne tulivat. On kamala aloittaa taas vuosi, vaan on toki Mantere raukka pois. Sillä kuulkaa, eikö se ole kamalaa, että aina istutaan ruokapöydässä ivaten, eikö te mitenkään voisi vaikuttaa siihen toisin. En oikein muista, mitä sanoin vielä, vaan hän seisoi valkeana eikä sanonut yhtään sanaa. Nyt minun on paljon helpompi olla, kun sain sanotuksi jotakin raukalle. Se minua pelottaa, ettei tuo vaikuta huonoa Perttulaan. Sillä kyllä se viime talvi oli kamalat käymäläiset??? olivat kiihottajia ja itse piileksivät viattomina. Nämät ovat vain koulua, sen tunnen. On sittenkin somasta katsoa tuota kavalaa kasvoihin, voi miten häntä halveksin, ei vaan säälin. Eiköhän me panna tuo Tuomaala pois ja makseta 10 päivältä, sillä nyt ei pysty mitään ajamaankaan, kun lunta ei ole tullut yhtään.On niin hyvä, kun neuvoit työtä, sillä muuten menisi kännäämisessä. Tiistaina koetettiin puida myllyssä, vaan oli liian vähän voimaa, joten se työ täytyi lopettaa. Kuulehan ne hevoskurssit alkavat ensi maanantaina, kuka sinne menee meiltä? Toivonen ei ainakaan. Toivo tai Perttula? Sitten Tikka oli aikonut kysyä lähtiessään, eikö hän saisi tulla meille takaisin. Mitä vastaan? Tytöt ovat reippaita. Ei Katrillakaan ole enää niin ikävä.
Ostin valkaisemattoman lakanapakan ja leikattiin siitä joka tytölle navettaan pusero ja esiliina ja nyt ovat niitä ommelleet. Kun karjakko oli niistä vaatteista puhunut, niin olivat tytöt menneet kovin hämilleen, josta huomasi, ettei heillä taida kaikilla olla kovinkaan suuret varat, ja niin päätin, että annamme nämä, jos niistä jää tulevaan syksyyn, niin saavat jättää taloon.
Sitten noudettiin nahkaa, vasikan ja lampaan nahkoja ja pukin nahka myöskin. Niistä oli mennyt parkituspalkkaa 579 mk. Työnjohtaja oli ne maksanut omistaan ja sanoi sen saavan olla niin kauan, kun saamme meijeritilin. Hän koettaa nyt olla höylinä, vaikka se koko syksyn ollut vähän niin kuin ylimielinen, joten luulin, ettei hän ole enää meillä. Kenties noin oli parhain, joskin täytyy tuntea tuskaa ensin. Sarja Heikki meni tiistaina pois ja sanoi olleensa 8 päivää. Hevoset kävi kengittämässä Auringon Eemeli. Karsikas seppää ei saatu. Myllyssä on Iisakki vaan ei ole paljon pyörinyt, kun vettä on niin vähän.
Se hallitusasia. Jumala kaikki johtaa. Tuntuu niin hyvältä ajatella, että olet rakkaan Isän kädessä, joka kaikki johtaa lopultakin oikein. Kun lukee Jumalan totuuksia niin kaikki maalliset naljutukset haihtuvat ja jäljelle jää rakkaan Isämme johto. Kaivaten omasi”