Nivala 14/II 22 Rakkaimpani! ”Jauhot eläimillä ovat jo melkein lopussa. Maanantaina lahattiin Heilari ja sika. Heilarilla oli satakerrassa naula ja sitten etu lapojen kohdalla selkärangassa iso vesipussi. Jussi kertoi, ettei hän koskaan ole nähnyt semmoista. Kenties tämäkin vaikuttaa tuotokseen. Karjakko ei saa lehmiä syömään niitä kakkuja, mitä määräsit.Tytöt eivät ole muuttaneet tapojaan. Aina on yhtä suuri raja. Pyysin heitä lahtiin ja olivatkin sen puhdistusajan, mutta vain niin säännöllisesti. En pidä harjoittelijoista ainakaan tämän karjakon johdolla, sillä uskon, että kaikki riippuu karjakon kätevyydestä. Mantere on kuten ennenkin. Tänään pyysin häntä käyttämään minua savikoloa katsomassa, sillä Ransu sanoi savenajon päättyvän tulevalla viikolla. Illalla tuotiin kunnallisveroplanketit täytettäväksi ja ne pitäisi olla valmiit tämän kuun loppuun. Tuletko hipasemaan kotona vai pitääkö ne lähettää sinne?
Lapset eivät ole kirjoittaneet ainoastaan Wieno oli niin masentunut paljoista läksyistä, että minusta tuntui niin vaaralliselta. Kehotin häntä käväsemään kotona, että saa viedä evästäkin. Kunpa Jumala suojaisi häntä ja kaikkia lapsiamme. Niin ja Sinua isä. Olen nykyään yhtenä huutona, että Herra antaisi teille viisautta. Minusta tuntuu vain kaikki myrskyn edellä käyvillä vihureilta nämä rauhattomuudet ja mielten kuohut ja parjaukset. Niin kaikki viha pitää saada rangaistuksensa.
Kivejä on vedetty kahdella hevosella ja toisella lantaa Korpihaalle ja halkoja kotisarasta. Postiin joudutan tämän tuomaan lämpöisen tervehdyksen omaltasi”